Oh my lord

Vautsi vau, kaksi tekstiä putkeen peräjälkeisinä päivinä! Ja kumpanakaan ei aloittaessa mitään erityistä kuvaa siitä mitä kirjoittaa. Ei tässä mitään oo tapahtunut. Enkä mä mitään oo ajatellutkaan oikeestaan. Tulinpa vaan tekstailemaan, että saisin heinäkuulle enemmän juttuja kokoon kun mitä kesäkuulle tuli. Onhan tässä sentään osa kuusta lomaa, et vähän nöyrää hei jos käyn täällä valittelemassa kuinka tylsää on ja sit en edes saa mitään turhanpäivästä jorinaa aikaseksi.

Mietin tuossa tota alkukipaletta kirjoittaessani kahta potentiaalista tekstinaihetta. Eka olis ollut mustasukkaisuus ja toinen sitten kuinka hassua ihmisten pariutuminen ulkopuolisena tarkasteltuna on. Nyt tuli jumi kun en osaakaan päättää mistä turhasta siis jorisisin... Konekin käy tässä näppien alla niin kuumana, että vois olla ihan jees pistää näppäintä toisen eteen ja antaa herran mahd pian huilata hetki, ettei tartte ihan putkeen tuulettimen posottaa montaa tuntia tällä helteellä. Kuulemma lyhentää käyttöikää? Ja kun nyt niin viime metrejään elelee muutenkin niin tollanen alkaa merkitä! Jos saisin sillä vaikka ihan pari kuukauttakin lisää armonaikaa (ja gradunkirjotusaikaa - joo kelatkaa)... No laiton tohon alle keskelle nyt paksun kynsiviilan, että ilma ehkä kiertäis vähän tehokkaammin alateitsekin.

Eilen oli ihan jees, vaikka turhan paljon tuli juotua. (Koska EI tulis, voi vittu, kysynpähän vaan?!?! Joku päivä mä alotan vielä sen absolutismin, be aware!) Vähän myöhään olin kanssa, meni nyt unirytmi kunnolla harakoille, mut toisaalta en usko sen haittaavan bentsolopetustani yhtään. Unirytmin saa parissa päivää viikolla kuntoon jos tahtoo. Ja ainakaan ei pitäs tänään alkaa väsyttää aikasin, eli mulla on pitkä ihana vapaa lomailta edessä! Hassua että ajattelen jostain syystä tällä hetkellä noin, vaikka sairaan tylsää on tää muutama hereilläolotunti jo ollut. DVD:ltä katellu vanhoi sarjoi muutaman jakson, syöny eiliseltä jääneen levyn suklaata (tsiisas!) ja miettiny pitäskö ulkoilla "kun on noin nättii". Nyt päätin, etten tee mitään mitä ei huvita. Eli eiköhän tässä vielä ala ulkoiluttaa, mutta se on sit se parin tunnin päästä -juttu. Nyt dataan sisällä, kalpenen ja aurinko saa paistaa sivu suun, hah! (No on mulla rusketusvoide vaikuttaa samalla, jos vaikka illalla tapaan sellasta tavatontakin, kuin muita ihmisiä, iik.)

Mies on rilluttelemassa isolla porukalla vanhojen opiskelututtujen kanssa. Siitä tuli mieleeni tuo mustasukkaisuudesta kirjottaminen. Yleensä kun palan kiukusta jos on jotain mut ulkopuolellesulkevaa. Tänään oikeestaan ihan sama. Oon niin lahna, etten ois tod jaksanu aikasin suunnata minnekään. Ja sitäpaitsi olo on kauttaaltaan aika antisosiaalinen, johtuen mahdollisesti eilisillan palavista väittely-keskusteluista. "Kivaa" oli sillon, mut ei sellasta jatkuvasti jaksa. Välillä on oltava hiljaa.

Villin mustasukkainen olen jos mies lähtee pelkkien naisten tai edes naisvoittoisen populan kanssa ja tiedän sen juopuvan illan, tms. aikana. Edes vähän. Se on se suurimman uhkan paikka. Ukkoni juopuneena muiden naisten keskellä. Eihän se pahalla mitään tekisi, eikä tarkoituksella, ja tokihan se rakastaa, mutta en vaan piittaisi tulla sillä lailla loukatuksi. Ihan periaatteesta. Toki riippuu naisestakin. Toiset naiset on uhka (lue: suurin osa naisista), mutta jotkut ei (en osaa selittää ketkä). Uhkaavaa on ainakin: raha, laihuus, hyvä tukka, kalliit vaatteet, villiys ja vapaus, älykkyys... Sellaiset joita kaikki haluaa, mutta toisilla ehkä on sitten enemmän. Jos nuo löytyy kaikki, niin paketti on kasassa.

Monasti mustasukkaisuusepisodeihin liittyy myös sellanen yleinen hylkäys. Oon luullut että tehdään jotain muuta, missataan jotain muuta, oisin halunnut tehdä nimenomaisesti jotain muuta, mutta toisaalta en sitten tiedä onko nuo "muut lisäponnet" vaan omaa psyykkausta vai ihan todellisesti myös syitä kiukutella.

Nyt kaikki voi sitten kelailla, että ei tää meidän suhde voi voida hyvin, kun en pysty mieheen luottamaan tuon vertaa. Noh... Luotan ja luotan. Yhtä paljon kun itseeni. Jos oisin itse oma mieheni, en varmana haluaisi mua yksin humalassa hotteina pitämieni miesten keskelle. Hei haloo. Ainakaan tässä vaiheessa elämää. Ehkä asia on eri sitten kun on miljoona lasta ja yhteinen laina ja oikeesti paljon pelissä, mutta tällä hetkellä nuoruudessa viunaa menee napaan kun pieneen pesusieneen, ajatukset hämärtyy, ja sitten sitä kaikenlaista voi tapahtua ihan niinkun usein tapahtuukin. Ei sitä ajattele silloin, vaikka selvinpäin ei moista ikinä tahtoisi tapahtuvaksi. Alkoholin tuoma uhkarohkeus on siis ehkä se pahin uhka. Ihan niinkun sinällään on hieman hirvittävää jos miehet lähtee keskenään vetämään överit. Silloin pelkään että jotain käy (menevät uimaan ja joku hukkuu, ajavat autoa ja kolarin, ottavat liikaa ja myrkyttyvät, whatever). Alkoholirohkeus yhdistettynä ihaniin naisiin (etenkin jos tiedän juuri ko naistyypin vetoavan mieheeni jollakin hiukan eri tasolla kun itse vetoan). Vähän vielä sitä "oon ilman tyttöystävää baarissa" -menoa, tanssia, tutustumista ja lähestymistä, niin jessus. Siinä menis hyvä suhde niin hukkaan niin turhaan. Paljon parempi vaihtoehto olis esimerkiksi, että mies viettäisi selvinpäin vuoden autiolla saarella jonkun naaraan kanssa selvinpäin, rakastuisi ja sitten pettäisi. Silloin tietäisin, että se on ainakin jollakin tasolla jotenkin "oikein" ja harkittua, tms. Vitsit tätä tällasta on vaikea selittää.

No pointtina kuitenkin, että juu olen mustasukkainen, ja joo ehkä ihan turhaan, mutta daa minkäs sille mahtaa. Koko ajan vähenee kuitenkin suhteen iän myötä. Kymmenen vuoden kuluttua tuskin enää piittaisin vaikka komerosta löytyis työpäivän päätteeksi kotoa alaston 19-vuotias suomenruotsalainen raidoitetuin hiuksin ja mies ois kääntynyt kokoomuslaiseksi. Tai ehkä periaatteesta esittäisin loukattua, mutta iloitsisin salaa että nyt saan jotain kalliita lahjoja hyvityksenä. Pheh!

Nyt meen tästä roikkumasta. Suihku ehkä. Ja pornoa vois kattella. Mut en kyllä tiiä jaksaisko sitäkään.

Beach party

Kesä on, kesä kuluu, kesä menee. Siis saako näin sanoa edes: Mä vihaan tätä lomaa! Oon niin wasted kun "ei oo mitään tekemistä". Siis tokihan tähänkin tottuis, mutta vähän tekee rahast tiukkkaa loppukesän ja ihan fine voisin rehkii nytkin ees vaik joka toinen päivä muutaman tunnin jossain. Tällanen ei mitään koskaan saa mun kaikki energylevelit ihan tilttiin. En jaksa sit samantien yhtään mitään. No okei, sen kallisarvosen rahan kuluttaminen miljoonin eri tavoin onnistus kyllä nonstoppina (för exempel vaatteet, kosmetiikkaa, musa, ulkona syöminen, kalliiden ruokien tekeminen, matkustelu...).

En edes jaksa mennä ulos ja nauttia vittu helteestä ja ottaa aurinkoa. Auringosta tulee syöpä, ulkona on kuuma, eikä oikeestaan sen enempää tekemistä kun kotonakaan. Ellei kuluta rahaa. Ja sitä koitan välttää. Suunnitteilla olis jotain suurta miehen synttärilahjaksi ja en tajua miten ehtisin säästää ikinä tarpeeksi rahaa edes jotain niin tärkeetä varten...

Mutta siitä tulikin mieleeni. Seksipadot on auenneet. Tai aukesivat. Ihan kunnolla siis, että ei mitään painetta enää, vaikka hiljasta on ollut nyt ehkä pari tai kolme (can't remember) päivää. Ja jopa ihan siis iloisesti ja nautinnollisesti, eikä silleen vääntäen että kun nyt on parisuhde ja siihen kuuluu seksi niin nyt sit pitäis. Vaan se vaan tapahtu. :) Pienen helpotuksen toi ehkä tuo e-pilssujen uudelleenalottaminen. Yritän nyt sitäkin vaan perkele kestää kun nainen. Ei ne voi mua tai tulevia lapsiani tappaa ja niillä saa tukan kasvamaan ja ihon pysymään kauniina. Mitäpä sitä nainen ei tekisi ulkonäkönsä ja miehensä eteen. Uhraisi vaikka mielenterveytensä!

Tulevia kesärientoja varten siirtelen samalla tässä menkkojani syömällä osan kakkospilleriliuskaa heti ekan jälkeen putkeen. Se toki vaikeuttaa vielä sopeutumista. Tuntuu kun päällä olis jatkuva pms. Ihan hurjaa. Ipodi (vittavittavitta - apple on hanurista ja paholaisen keksintö saatana) tilttaili tänään, tyhjensi itsensä itsestään ja koska vihaan kaiken maailman ohjelmistopäivityksiä ja skippaan ne niin pitkään kuin mahdollista olen nyt pulassa kun itunes on joku versio joka ei tue päivitettyä ipodia ja parhaassa tapauksessa joudun vielä toiseen kertaan päivittämään kaikki koneeni wma-musat joksikin helvetin apple-fuxor-korvikkeeksi ja siihen menee pari päivää. No joo, tekniikka sikseen. Lopputuloksena itkupotkuraivarit yksin kotona kello 13 kun yritin päästä vaan lenkkeilemään. Voi jumalation. Piti pistää ipodi aamutohvelin sisään että sen saattoi heittää pari kertaa seinään ilman taloudellisia menetyksiä. Oikeesti. Eilisen olin ilman nappeja, mutta tän pään rauhottamiseen nykäsin kyllä nyt suosiolla yhden neljäsosan (siis huom. sen ei pitäis mun viime aikojen toleilla ees tuntua hipasuna) bentsotiatsepiinien aatelia. Joten. Mut olen siis irtautumassa. Vaikka mielipahaa aiheuttaakin niin pillerit, tekniikka kuin tää "vierottautuminen"kin. Vihasin hetken maailmaa ja erityisesti applea. Älkää ostako sitä.

Solia naamaan lenkin sijaan ja kaloreita samalla siis kitaan. Tietokone on oppinu viime aikoina toimimaan paremmin. Helpotus kun näitä rahajuttuja miettii. Suunnitelmissa tuoksushoppaus (tarve vaatii, ja huomasin cityshopparin antavan stocka beautysta 15% alea tuoksusta sopivasti) ja ehkä pientä grillingiä illemmalla. Ukkoa oottelen duunista 13 tonnia itseruskettavaa vaahtoa iholla. :) Välttelen siis edelleen syöpää, pelkään semisti noita luomiani ja inhoan sitä auringon polttotunnetta iholla. Mitäs muuta täshä... Paino on rehellisesti sen 60 tai yli tällä hetkellä. Mut se nyt ei hirmuna stressaa kunhan ei tuosta enää nouse. Kilot saa pois. Enempi tuo liikkumattomuus. Kun ei tossa helteessä jaksa, ja lenkkimusa tilttaa, ja voi vittu.

Ola!

Loma saapui. Ja stressi jotenkin jatkuu. En osaa lomauttaa itteäni, vaikka mitään virallista menoa ei oliskaan. Stressaan sitten vapaa-ajan tekemättömistä asioista, liikunnasta ja hajoavasta tietokoneesta. (Siinä yksi syy harvoille teksteille... Näppis toimii satunnaisen hajottavasti, arg.)
Teen kovasti samalla tässä lähtöä lenkille, vaikka ulkona on sen näköstä, että hetken päästä ropsii. Pakko mennä, satoi tai paistoi. Paino ja kunto käskee. En edes halua ensimmäistä tässä mainita, muutoin kuin että tavaraa on tullut! Lähinnä tietysti tohon keskivartalon tienoille, vaikka kyllä sen muutenkin huomaa. Oon muka ollut olevinani stressaamatta ja koittanut huiputtaa itseni sellaseen "syön kun on nälkä" -terveyselämään ja sitä kautta jotenkin luonnollisesti laihtumaan. Buahhahhahhaa! Sitä päivää yhä vaan ja edelleen odotan, että moinen utopia toimisi kohdallani edes siten, ettei kiloja koko ajan karttuisi lisää ja lisää. (Puhumattakaan siis siitä laihtumisesta.)
Hyvää kesää, ehkä tää tästä. (Miten jotenkin tuttuakin tutumpi tuo ajatus?)

P.S. Toleranssi bentsoihin on tällä hetkellä jotain aika kauhistuttavaa. Ennen lomaa oon siis nappinut niitä jotakuinkin päivittäin. Pakko katkottaa nyt lomalla kun saa nukkua millon vaan... Sekin suuri ahdistus edessä. Vaikka taitaa mun "riippuvuus" olla ihan puhtoisesti henkistä sorttia. Mutta niinno... Ahdistusta se on se henkinenkin ahdistus...

Väliaikatiedote!

Töitä ja bentsoo, töitä ja bentsoo. Pyörin just jonku kolme tuntii anailumielessä netissä, kun en saanu aikaseksi tätä blogitusta. Hmph.