maanantaina, kesäkuuta 21, 2010

Summer wine!

Joopajoo. Eilen puhuin kaverin kanssa miten uskomatonta on, että on kesä. Vastahan nauroin kesäkuulle sovitun lääkäritapaamisen olevan vielä ikuisuuden päässä. Pääsykokeeseenkin piti olla lukuaikaa vielä vaikka kuinka ruhtinaallisesti. Puhumattakaan siitä että joku juhannus kolkuttelee jo ovella. Ounnou. Olen siis jo niin vanha että aika kuluu liian nopeasti. Ih, hyvin muistan ne ajat penskana kun ainoa vaihtoehto oli möyriä lattialla vanhempien edessä mölisten "eioomitääntekemistäeioomitääntekemistä...". Minne se fiilis on kadonnut? (Vaikka jos totta puhutaan, on tässä pääsykokeen jälkeisinä päivinä välillä tuntunut melkein samalta. Netti ei kiinnosta kun siellä on kökkinyt jo tunteja, ei ole hyviä kirjoja lukematta, kirjastoon on liian pitkä matka tai se on kiinni, sama juttu leffojen kanssa ja telkkariakin on tullut tuijotettua pieni ikuisuus. Ainoat vaihtoehdot on käytännössä syöminen, juominen, tupakoiminen ja kavereiden kanssa hengailu. Mutta nekin yleensä vaativat jotain: valmisteluja. Plääh.)

Ainiin ja miten niin se nutrausdieetti? No, meni pyöreät viikonpäivät ennenkuin sain aikaiseksi marssia ostoksille ja ostaa itse dieettitarpeet. Nyt on jääkaapissa koskemattomat kuusi Nutrilett ja Naturdiet tetraa. Syönyt tämän viikon aikana olen siis aika vaihdellen. Hyviä ja huonoja päiviä. Mutta jostain juhannuskunnosta en tosiaan enää haaveile. Jos edes syys-.

Mikähän siinä muuten on, että aina kun nykyään nukun päiväunia näen jostain syystä seksiunia? Ei se nyt mitenkään haittaa, mutta miksi se tapahtuu päivällä. Yöuniin nämä näkymät eivät jostain syystä ole eksyneet.

Nojoo, nyt lopetan ja yritän mönkiä kauppaan tuohon sadan metrin päähän. Täytyyhän sitä olla tekemistä (syömistä) sitten kun tulee tylsää (on istunut koneella 12 tuntia). Jospa sitä huomenna vaikka repäisisi ja kävisi lenkillä. Kävellen sentään, on vähän juoksukunto kadoksissa, todettu on.

maanantaina, kesäkuuta 14, 2010

Huomenna

Jes. Huomenna alkaa sitten kunnon nutraus. Ei tosin millään paketeilla vaan päätin kokeilla valmisjuomilla ja patukoilla jos tulee tarve pureskella. Paino tällä hetkellä varmaan jotain 84-83. Tavoitteena siis vähintään 60 sitten joskus. Liikunnan otan mukaan heti kun pääsen normaalipainon rajoihin.

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Kilpikonnat jäävät sulle sinunhan ne on.

No tänne saavun taas kirjoittelemaan uuden ahkeruudenpuuskan siivittämänä, vaikka ei juuri mitään tähdellistä asiaa olekaan. :)
Matkoilla olin tässä välissä pari päivää ja tänään oli sitten tulevien opiskelujen kannalta melko tärkeä päivä.
Ruokapuoli heittää ihan häränpyllyä, miten se vyön kiristäminen näin pitkän tauon jälkeen voikin olla niin suuren työn takana? Jostain tarvitsisin nyt oikein kunnon buusti-inspiraation. Pitäiskö kokeilla sitä punasta rannekorua taas vaihteeksi? Nutraus tuntuu vähän turhalta, maksaa paljon ja jos inspistä on niin se on entistä turhempaa. Ja se tuskin mitään suurempaa inspiraatiota saisi käynnistymäänkään.
No tästäpä tuli nyt vaan tylsä pikapostaus, koska ei oikeastaan sen suurempaa asiaa ole. :/

maanantaina, kesäkuuta 07, 2010

Spice up your life.

Noniin. Koska ei hienoja aiheita vielä ole kommenttikasoittain jaettu, päätinkin tähän väliin koota kaikki lääkkeet mitä olen syönyt. Tosin sitä ennen tarina tältä päivältä. Jäin nimittäin näpistyksestä kiinni. Olin kierrellyt eri putiikkeja ees taas ja hihaan tarttunut kaikkea pientä mukavaa. Viimeisessä paikassa vartijat ottivat kiinni ja pääsin jopa poliisiasialle. Hieman tuli päiväsakkoa ei sen kummempaa. Ei kaduta, eniten vituttaa tuo sakko, kun muutenkin on rahat tiukilla. Tosin se lohduttaa hieman, että olen aiva takuuvarmasti elämäni aikana pöllinyt paaaaljon suuremman kuin tuon sakkohomman edestä. Kaiken huippu vielä oli, että päästyäni kyttikseltä kiersin samantien uudestään pöllimiskauppani ja vein uudet tavarat poliisien takavarikoimien tilalle. Että silleen.

Reseptittömiä lääkkeitä käytän lähinnä särkylääkkeinä. Mukaan mahtuu kuitenkin myös pahoinvointilääkkeet jos on matkoja tiedossa. Laihdutusaikana Levolac kuuluu myös teen sekaan.

Samantekeviä lääkkeitä, mutta reseptillä olen sitten syönyt muunmuassa allergiaan (tabletti, silmätipat, nenäsumute) ja astmaan (avaava Ventoline ja hoitava kortisonisumute, nimeä en muista). Sekalaisiin sitkeisiin flunssiin on tullut lyhyitä antibioottikuureja. Pidemmän kuurin akneen Apocyclinillä eli tetrasykliinillä olen ottanut kahteen kertaan. Myös särkylääkkeitä olen syönyt menkkakipuihin respalla, eli Clotamia. E-pillereitä olen käyttänyt neljää eri merkkiä, eli aikajärjestyksessä Mercilonia, Minuletia, Cilestia ja Diane novaa.

Masennuslääkkeistä ihan alkuu Cipramilia, myöhennun muiden lääkkeiden ohella Cipralexia. Psyykelääkitys tuon ssri:n jälkeen alkoi ketiapiinilla (Seroquel, Ketipinor) ja vaihtui myöhemmin Risperdaliin ja valproaatti Deprakineen. Niiden jälkeen vaihdettiin Litiumiin ja siitä Leponexiin, josta taas ketiapiiniin. Bentsoista omalla respalla olen syönyt Oxaminia ja Tenoxia. Muuta kautta tuttuja mömmöjä taas ovat ainakin Stesolid, Anafranil, Opamox, Zopinox ja Tramal.

Toivottavasti ei jäänyt puuttumaan mitään! :)

sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2010

And meanwhile you know I never cry.


Uskoin pitkään, että tästä on tulossa jäähyväispostaus. Sitten luin kaikki vanhemmat tekstit ja totesin niissä sittenkin olevan jotakin yhtenäistä järkeä. Olen alkanu pitää tai ajatuksissa on alkaa pitää varsinaista omaa blogia vailla aivan salaisimpia ja syvempiä paljastuksia ja ihan siis epäanonyyminä. Mutta siitä varmaan lisää vielä myöhemmin.

Nyt pikaiset päivitykset olennaisimpien osa-alueiden kohdalta...

Kuten jo toukokuun pikapostauksessa mainitsin olin taas lääkevaihdoksessa sairaalassa, ja nyt elän jälleen tutun ketiapiinin voimin. Ja lääkityksen osalta ihan hyvin menee, tosin e-pillereiden lopetusta olen taas alkanut harkita. Suhtautuminen sairaalahoitoon on muuttunut huomattavasti. Nykyään se on turvallinen pakopaikka, eli jos sellaista vielä joskus tulen kaipaamaan, niin en ainakaan sairaalapelolla pilaa tulevaisuuttani. Nykyinen hoito on kunnallisen puolen avohoitoa, eli pääsääntöisesti tapaan Hoitajaa säännöllisesti ja välillä yhteisissä hoitokokouksissa myös Lääkäriä. Melatoniin on ketiapiinin tukena nukkumiseen. Bentsoja vedän erittäin harvoin, mutta tolet on nousseet ihan hurjiksi.

Tuolla menneisyydessä mukana pyörinyt "Uusi mies" on nyt lopullisesti pois kuvioista. Tapasin häntä vielä muutaman kerran ja mukavaa oli, mutta lopetuksen aiheutti lopulta hänen muuttonsa kauas täältä omilta huudeiltani. Vaikka kävin uutta kämppää katsastamassa, niin totesimme välimatkan liian vaativaksi. Vaikka muuten ehkä kiinnostusta molemminpuolin olisi kenties ollut.

Muuten suhde-elämä on matanut hiljaa. Pari sekoilua on ollut ja exät pyörivät yhä uusiensa kanssa.

Kotonani on remontti joten joudun kesän asumaan sukulaisten nurkissa. Ihan mukavasti mennyt kuitenkin. On jopa ollut kivaa palata lapsuudenmaisemiin, sillä moni vanha kaverikin täällä vielä pyörii.

Lääkkeistä ja liikkumattomuudesta johtuva lihominen on venynyt ihan äärimmäisiin mittoihin, eli huippupainoni ikinä on tällä hetkellä ja huimat 82 kiloa. Eli siinä on jopa ylipainoa 8 kiloa. Kauheaa verrata noihin laihdutusyrityksiin menneisyydessä kun on ollut 3 kiloa väliä alipainon rajalle. Nojoo, tästä ei siis suunta voi olla kuin ylöspäin. Tupakoin yhä, mutta laihdutuksen ohessa aion kyllä sen lopettaa seinään ja mitä pikemmin sen parempi. Viina ei tuppaa enää nousemaan päähän niissä määrissä mitä sitä jaksan yhteen syssyyn vetäistä. Eli senkin käyttöä voisi aktiivisesti pyrkiä minimalisoimaan. Ainakin kaikkea turhaa arkiryypiskelyä. Eli dieetti ja terveet elämäntavat taas kunniaan!

Koulun suhteen mulla uusia suuria suunnitelmia, saa nähdä miten niissä käy. Inhoan myöhemmin enemmän jos tarpeen. Duuni sujuu loistavasti, enemmänkin sitä tosin saisi olla.


Noniin, nyt kiitos kommenttia siitä oliko järkeä tai kivaa että päätin pitää ko blogini hengissä? Ja lisäksi jos avaan laajemmin elämääni käsittelevän blogin olisiko kiinnostusta lukea sitä? Ja mieluusti otan myös mahdollisia postausaiheideoita vastaan. :)

Hyvää kesänalkua kaikille!