Liskoja.

Pahoinvoiva tilannekatsaus (itkeäkö vai nauraa?).

Ruumiinkunnostani ja muista tämänpäiväisistä seikoista päätellen (muistikuvat, laukun löydöt, et cetera...) olen eilenissä pahoinpidellyt jonkun hyvin viattoman (mustelmat + ruhjeet jaloissa), pöllinyt yliopistolta tai joltakin sen alajärjestöltä pari adapteria (eivät mielestäni olen mun), lisännyt ennen keskiviikkoa ommeltavien haalarimerkkien määrää parilla, tanssinut hetkittäin päättömästi, yrittänyt tanssittaa vielä päättömämmin, väistellyt jonkun älyvapaasti tanssineen kusipään lähentelyliikehdintää, tanssinut hitaita (en oman miehen kanssa), juonut pullon skumppaa, pullon valkkaria ja tujauksen miehen yyberhienon viskikokoelman helmestä (nauroi tosin vaan). Lonkat ovat lisäksi kipeät puristaneista thinspisfarkuistani, jotka palvelivat kuitenkin kunniakkaasti <3 ja näyttivät siis suprahyviltä. Kauhea olo. Eilinen, mitä nyt alkoholien yli tuhannen kalorin potista piittaamatta, meni hyvin. Tänään olen syönyt sitten valloittavasti pitsaa, karkkia ja suklaata laskelmieni mukaan noin 5000 kalorin edestä. Liha on heikko. Aattelin tästä vielä suunnata kaupan kautta "tv:n" (eli dvd:n) äärelle.

Huomenna tiedossa: tenttiin lukeminen, tentti, koulutehtävät tekeminen, koulutehtävän palautus ja eka työpäivä uudessa toimipisteessä. Aarg. Olen paska. Ihan paskat bileetkin.

Hyvä - paha - olo :)

Jes. Paino = ihanaa, ihanaa, ihanaa! Olo on melko karsea. Verensokeri varmaan miinus tuhat, verenpaine veikkaisin että jotain samaa. Nestetasapaino kadonnut. Kaikkea mahdollista mitä syömättömyydestä vaan voi seurata. Eilen sovitin ennen töihin spurttaamista mun inspisfarkkuja, ja kireethän ne oli vieläkin. Siis että piti makuulle mennä että sain napin kiinni. Ja vetskari sojotti sitten rumasti päällä. (Laitan kyllä onneks makeen vyön, joka vähän pelastaa.) Sovituksen seuraukseni piti sitten kuitenkin paastota varmuuden vuoksi loppupäivä siitä iltapäivästä eteenpäin. Ja tramalin voimalla. Hyvin sujui. Aamut vaan alkaa olla pahempia ja pahempia. Jos eilen oli turkasen tuskasta ponnistaa lenkille päivällä, niin hyh enpä piittais ajatella tätä päivää. Hyvä että ennen aamukahvia sain koiran pissalle (äidiltä lainassa muutaman päivän) ilman että kupsahdin tai jotain. Oli pakko ottaa puolikas tramal energiaa antamaan (?). (Siis antaako ne muka energiaa?)

Tuntuu huijauslaihdutukselta tuo nappien syöminen, mutta muuten oisin ollut niin letku. Tekis mieli vielä toinen puolikas naukkaa, niin jaksais. Tramal antaa energiaa niin kauan kun on jotain touhuttavaa, ja tänäänhän on! Sitten kun stoppaa, niin se kyllä pistää sellaset nakit, että nukuin tänäänkin puoli kahteentoista! Mikä ehkä oli ok, kun on ne pirskeet, jaksan sitten olla ylhäällä ravinnottakin. :) Mut toisaalta mulla ei juuri ole nyt kokemusta tramalista + alkoholista, ja vähän ajattelin kuitenkin illalla ottaa... Että että. Mutta jää nähtäväksi...

Eniveis. Uskon että paino vielä tulee huojahtelemaan. Etenkin kun kaavailin, että ensi viikon voisin uskaltaa syödä tasasta 1500 kaloria (oho!) päivässä, että jaksan liikkua, treenata ja saan aineenvaihduntaan taas buustausta. Mutta silti... Voisin sanoa, että välitavoite saavutettu! 56 kiloa! Jee! Otan siis sen etapin tänään tuolta sivusta vekka. :D Ja juhlin sitä tänään.

Tän heikotusolon takia olisin kovasti halunnut tuon Sarah Jessica Parkerin Lovely tuoksun mainoskuvan tähän tekstiin mukaan, mutta tuo huonolaatuinen oli parasta mitä netistä löysin! Fak! Jos selaa mitään vuotta vanhempaa muotilehteä, niin se hieno kuva tulee heti vastaan, mutta ei sitten netistä. :( Ja skanneria en tietysti omista. Mutta cheers, hyvää viikonloppua. Saa nähdä millanen krapulaolo huomenna. Aattelin ennakoida ja hommastaa kaikkea terveellistä krapulamättöä jääkaappiin. Mut jos on tosi paha olla, niin pystyy sitä olee syömättäkin sitten.
<3!

No niin. Tuloksiahan siitä syntyy kun kuri pitää. Jes. Tätä menoa oon huomenissa uusissa farkuissa ja topissa (eilen ostettu!) niin tyrmäys, että huh. :D

Oon alkanut tosissani räpeltää maailman ja omaksi ilokseni paperiversiotakin liittyen tähän elämäntapaani. Eli eräänlainen thinspiration-ruokapäiväkirja. Kahlannut jo melkein kaikki vanhat Glamour-lehteni ja muut vastaavat läpi ja saksinut thinspaavimmat kuvat ruokailuvihkoni kansien väliin. Sinne on sitten nättien mahalihasten sekaan kiva kirjata päivän kaloritilanteet tarkalleen. :) Tuohon kuluu aikaakin ihan kivasti tuohon askarteluun. Mitäs siitä, että opiskellakin pitäisi, kunhan jokin mielekäs vaan pitää mut poissa naposteluista.

Ikävä kyllä lähiaikoina tuo "jokin mielekäs" on ollut Tramal. Totesin, että se nollaa syömishimoni tosi tehokkaasti, joten nyt kaksi päivää vetänyt sen voimin. Ei hyvä. Etenkään kun niitänappeja ei enää ole mitenkään ihan älymontaa jäljellä. Mitähän sitten teen kun ne loppuvat? Pääsenkö noin vaan viekkareita vienosti eroon?

Oon nyt päättänyt että se on ensi viikon murhe. Huominen on mun pääpaino tällä hetkellä ja siihen kun selviän niin voila vaan. Ihan erikoisella tavalla sitä on Tramalhuuruissa oppinut nauttimaan nälästä ja syömättömyydestä. Voimaton olo on vaan aamusin. Nytkin pitäis jollain hennoilla viimesillä henkäyksillä pusertautua palauttavalle lenkille.

Keiran voimin yritän tästä inspiroitua! :D Ja kauniin kevätsään ja sen että illalla on vaan muutama hassu tunti duunia!

Heikottaa.

Ihan hyvin sujuu, mutta nyt sunnuntaista lähtien on vaivannut mystinen nuha - flunssa - joku ihmeellinen pöpökoktaili. :( Lähinnä vituttaa, etten pääse liikkumaan, kun kuitenkin ruokapuoli pelaa näin hyvin nyt. Onneksi tulee duunissa kuitenkin vähän huhkittua fyysisesti. Etten ihan kotiin peiton alle jämähdä. Hirvittää vaan toisaalta, että nyt jos jatkan syömistä näin, niin tää tauti on ja jää. Ja sitten en vieläkään pääsis liikkumaan. Jaik. Mut ehkä nyt katon vielä millanen fiilis huomenna on. Jos ei oo tappo niin lähen sit lenkille vaik pää kainalossa, tai jotain. Oisin ottanut saikkua tälle illalle duunista, mutta terkkari ei puhelimessa antanutkaan. (Mit vit???) Mutta sitten totesin, että se on varmaan vaan ihan hyvä, että tosiaan saan edes hiukkasen aktivoiduttua. Enkä vaan nöhjää sisällä.

Toisaalta duunissa oon nyt sortunut parina päivänä mättämään melkosesti pillereitä naamaan, eli sama meno varmaan tänään jatkuu. :/ Pitäs vaan yrittää silleen rajottaa, että oisin huomenna kuosissa liikkumaan taas.

Kuulostaapas sairaalta. Heilun niin kahden vaiheilla. Tai en pahasti, mutta hivenen. Anasivustoilla vieraillessani mieli vähän väliä huutaa, että "ettekö urpot tajua, että säästöliekki tulee jo jos syö alle 1500 kaloria päivässä ihan helposti, eikä vasta jostain 500" tai jotain vastaavaa "tervehenkistä"... Sitten taas toisaalta muistuttelen kuinka itse painan niin liikaa, kun alipainorajaan on vieläkin tuo miltei neljä kiloa! Ja thinspiration-farkkuni roikkuvat keittiössä. Tuntuu että miltei olen oppinut nälästä ja syömättömyydestä nauttimaan. Mutta vain melkein. Mielihaluja alkaa olla jo pelottavassa määrin. Tänä aamuna sängyssä vasta herättyäni esimerkiksi sellaiset Haribon klassikkohedelmäkarkit. Ah. Mutta ei, yritän ottaa ilon irti siitä, että olen ILMAN niitä ja vastustan mielitekoja. Vaikka kuinka muuttuisin zombiksi sen takia.

Joku päivä ennen viikonloppua voisin kyllä koittaa vähän buustata aineenvaihduntaa, ja syödä jopa 1000 tai yli kaloria. Ehkäpä huomenna, kun ei ole muuta tekemistä, ja aion liikkuakin. Jotain mun nyt vielä piti kirjoitella, mutta enpä muista mitä. Ois pitänyt heti siitä aiheesta aloittaa...

Happy inside?

Kävin kampaajalla. Uusi tukka = ihana! Oujjee.

Hyvin pyyhkii. Mitä nyt huomiseen tenttiin en oo lukenu puoliakaan määrätyistä sivuista, mutta aattelin silti käydä koittamassa, jos vaikka onnistais. (Pliiizzzz, joku kuka vaan missä vaan, kunpa, jookojooko?)

Muttah... Isoin njyyssi tänään: Ostin motivaatiofarkut. Ovat ihanat Carlingsin "jämäpari", Leen sellaset tummansini pohjaset mutta kauttaaltaan milteippä valkoseks tai tositosi vaaleensiniseks kulutetut. Eli siis hetken aikaa jo haaveilemani vaaleat farkut. Kokoa 26/34. Oikeasti tuo mun pituus kyllä on about 33, mutta sitä harvoissa malleissa (tai no, kaikissa ei) on, joten mielummin otan sitten 34 kun 32. 32 jää ällöttävästi pikkasen liian lyhyeksi mun mielestä. Joku saattais sanoa, että se ois ihan sopiva, mutta mie en kertakaikkiaan siedä jos sukat vilkkuu kun istuu!! :D

Mutta kuitenkhiin... Farkut menee kyllä päälle hyvin jo nyt, mutta nappi ei mee kiinni ilman että makaan selällään ja laihistan. Plus että tietty tollasen ääripuserruksen seurauksena farkut myös puristaa päällä ollessa lanteita... :P Eli tavoitteena olis että the pippaloihin mennessä oisin sellasempi, että ne ois ihanan istuvan mukavan tiukat ja toivottavasti myös hyvännäköset. Ennen sitä en niihin aatellut koskeakaan. Mutta! Laitoin ne roikkumaan keittiön ovelle, niin että näkyvät sekä olkkariin että keittiöön oikein tehokkaasti. Luulis että tulis mielummin nyt tuijoteltua niitä ja haaveiltua the bileistä kuin että mässyttäsin mitään vähänkään ylimäärästä.

Vähän on tosin tää syömättömyys kostautunut urheiluun. Ei oo oikeen täydellisintä vetoa ollut vähään aikaan. :( Mut souwat jos henki kulkee ja kilot karisee?!? Eilen tappolenkki, muttei mikään sairaan pitkä (1,5h) ja tänään saleilu (1h) ja kävelylenkki (2h). Käveleen lähdin etten sortuis. :) No ei se nyt niin kriisi ollut, mutta vähän hirvitti yksinoleilu kotosalla. Otin sitten naukkauksen Tramaliakin, mutta varovasti vaan tosi vähän viime viikonloppu mielessä. Alkoi mukavasti pöhöttää tuolla kävelyllä, ja sen takia varmaan jaksoinkin noin pitkään sitten. Nyt vielä ihan hiukan päälle bentsoa, niin ehkä pärjään loppuillan. Kaloritilanne kaikin puolin okei.

Kun nyt vaan kukaan ei kehtais soitella enää tähän aikaan mihkään juopottelee, tms. Huomenna tentteilemään ja sit loppuviikonloppu duunissa. Sekin hirvittää. Millähän mössöillä saisin pidettyä itteni duunissa kurissa? Vedän vaikka pään ihan sumeeks jos tarttee!!! Nyt ei möhlitä, tilanne on niin fine ja farkut niiiiin ihanaiset.

No hesitating.

Oonpas mä tällä viikolla ahkerana blogini suhteen... :)

Ihan jees meni raflailut eilen. Levolacia hain litran ennen iltaa ja sitä naukin puolin ja toisen ruokaa ennen ja jälkeen. Hirmunen turvotus yön yli, mutta en nyt mitenkään älysti joutunut syömään, eli ihan tyytyväinen oon. Tai oon siis jos tämä päivä vielä sujuu hyvin. Lenkki ois edessä. Tulin vaan mainitsemaan onnistuneesta ravintoloinnista tähän väliin. Vapaata tänään ja huomenna, viikonloppu sitten onkin ihan kiinni.

Paastosin melkein (yksi 80 kcalin jugge) koko alkupäivän tohon kuuteen asti. Vähän hutera olo lähtä lenkille. Oli pakko ottaa vähän ekstraenergiaa, että inspiroituisin. Siellä noi about kaikki kuitenkin kuluu, että ysin aikaan illalla oon jo ns. plus miinus nolla -tilanteessa.

Gonna win it, no limit.

Ohhoh. Eli lopputulos pituudenmittauksistani oli siis aamu: 172,2 ja ilta: 170,8. Ja näiden kahden keskiarvohan on jotakuinkin tarkalleen 171,5. Eli olen siis ihan oikeasti puoli senttiä pidempi kuin olen luullut. Kyllä se aina pienesti noita BMIn desimaaleja heilauttaa, eli ihan jees. :) Käytän nyt siis vastedes sitä ja teen uudet mittaukset taas joskus. Vaikka tuskin tästä enää mihinkään kasvan. Jokuhan tosin saattais sanoa, että virallisesti tuon 171,5:n saisi pyöristää tasoissa senteissä 172:een, mutta sellaseen itsepetokseen en kykene laihdutuksen suhteen ainakaan sortumaan. Eli rehdisti mennään!

Paino... No... Putoaa ja putoaa... Hiinä ja hiinä. Odotan kauhulla sitä jumituksen ja säästöliekin lopullista hyökkäystä, koska jo tällä hetkellä itsehillinnänvaatimus on suunnaton. Periaatteessa tunnen olevani tosi vahvoilla, motivaatio huipussa, mutta on sitä ennenkin tultu motivaatiosta huolimatta rytinällä päin superrepsahduksia. Apua. Ei saa manata. Toinen ikävyys on tuo juopottelupuoli. Siihen ei ois aikaa ja se tuo kaloreita ja epäterveellisiä ravintoaineita, mutta kun kovasti kutittelis jatkuvasti. Aargs.

Tänään on sit ainaskin pakosti ravintolailta edessä. Miehen kanssa käytetään vanha lahjakortti. Muutama kymmenen euroa per nuppi pitäis tänään siis kiskasta kitaan. Aion kyllä äärimmäisen kevyellä ja pienellä linjalla pysytellä. Oksentaa kun en osaa. :/ Ja toki myös paastoan niin pitkälti kun kykenen koko tän alkupäivän. Tarkotus ois myös vähän jumppasta, että saa kulutustakin kasvamaan, koska syömiseltä ravintolassa tuskin välttyy. Tai juomiselta. Mutta kuivaa skumppaa ja valkkaria ja punkkua vaan, niin eipä niillä ravintola-annoksilla mitään älyttömiä kaloriövereitä VOI onneksi vetää. Enempi pelkään tän illan osalta sitä ruokapuolta. Mut tavotteena ois alkuruokana salaatti, josta epäterveellisyydet miehen lautaselle, sit joku mahd vähärasvanen sapuska täysillä, pari lasii viinii, ehkä se yks alkuskumppa ja that's it. Eikös tosta jo tulis sellanen 40 euroa? (Hmm... ehkä 8€ + 12€ + 15€ + 6€ = 41€ - jes, taitaa tulla!)

Eilenillalla pienen mässäilyn (oliiveja salaatissa, pippuripihvi, viiniä, salmiakkia, suklaata) otin ekan kerran (ainakin muistaakseni) elämässäni sitten laksoja, jotka aiemmin päivällä ostin huvikseen. Otin "täyden" kolmen tabun annosteen, mutta eivätpä kyllä mitenkään erityisen tehokkaasti onnistuneet... Tai siis uskoisin ainakin, että "samaan olisin pystynyt" ihan luonnonvoiminkin... Missähän vika? Mulla tosin on varmaan jotain imeytymishäikköjä useampiakin, kun en yleensä lääkkeistä saa sivuoireita, viekkareita, tms. vaan pikemminkin eivät tarpeeksi tehoa. En kyllä toisaalta viittis yliannostaa mitään laksojakaan. Olivatkohan siis täysin humpuukiostos? Otinkohan jotain "väärää" merkkiä? En yhtään tiiä, onko niitä esim. useempaa eritasosta lajiketta...

Bentsoille meni eilenkin, ja viinin kanssa vielä. Melkein tuntu jopa pikkupikkuriikkiseltä, siis joltain 0,1% krapulalta aamusella. Hmm. Mitähän sitä tänään? Raflassa vois kyllä paastoamista helpottaa joku kiva pikku nappi... Pitää vähän miettiä tuota. Aion kyllä en ens, mutta heti sit seuraavalla viikolla, "the partyn" jälkeen ottaa ainakin viikon katkoa nappuloista. Muuten "kyllästyn" ja ei tuu ees vaikutusta. :( Pitää vähän vierottautua, vaikken kovin fyysisesti varmaan koukussa olekaan. Enempi ne on tollanen laihdutuksen tuki. Tuovat turvaa, onnea, iloa, höttöä ja piittamattomuutta kun ei saa syödä. :D

Nyt lukemaan. Sit teen kasvissosesopan lounaaksi / päivälliseksi, mietin ton illan "lääkityksen" ja luen lisää. Sit viel se rafla. Peukut pystyyn! Mä pystyn jatkamaan! Hyvin menee, hyvä viilinki. Pus.

Aina vaan stronger.

Onnistuin kuin onnistuinkin liittämään työpäiväni piristeeksi (kamalaa kamalimman taliaivotuuraajan - aargsh! kanssa) ihanaa itsekuria, oikein ronskinlaista. Siinä meni kiltisti munkit ja viinerit poikineen... Ja minne? Haha, juuri sinne minne työnantaja käskee! Roskikseen! Ja se on viime viikot tuntunut oikein hyvältäkin itsekurin lajilta. Toinen ovat -50%:sta 0,10 senttiin alennetut pääsiäiskarkit. Ihanaa heittaa rikki paineltuja roskiin. Mm... Kunpas vaan tämä saakelin kurinpito kestäisi. Ja kestäisi. Ja yhä.

Mies osti karkkia iltaleffan kanssa. Piru. En kyllä koske. Kuri kestää. Sorbettia syön ja ehkä jotain protskuakin. Jea. Voisin tähdätä Helsinki City Runiin. Kokeilen ehkä huomenna meniskö sellanen matka suuremmitta tuskitta. :/

Tautista...

Huhhuijjakkaa! Terveisiä vaan maaseudun rauhasta. Sellasta se nimittäin ehdottomasti oli sen lyhyen aikaa kun kesti. :) Lyhyesti siis viikonloppuni:

Lauantaina jumppien jälkeen päätin rentouttaa (yms. estää repsahduksia päihtymyksellä) itseäni muksasti uudella "kaverilla", eli opioideilla, tarkemmin Tramalilla. Muussasin ekaksi yhden depotin neljään osaan ja nappasin naamaan. Siinä sitten ennen kun lähdettiin miehen duunin päätteeksi maalle ajelemaan totesin että "ei tää tunnu tarpeeks" ja naukkasin vielä puolikkaan päälle. Ja sitten mua vietiin... Lopputuloksena virallisesti yrjötauti. Eli ruokakaupan ja autoilun päälle möksällä suoraan pirjot pönttöön. Ei ees auttanut, vaan voin tosi pahoin koko loppupäivän. Vaikka oli ikävää, eikä mitään "kivaa" voitu tehdä (ulkoilla tai sekstata) oli aivan loistavaa! En syönyt juurikaan mitään! Lauantain kalorianti jäi varmaan johonkin 200-400 kaloriin. Sellaseen en normioloissa kyllä pysty. Saunottiin kuitenkin ja nukahdin tv:n ääreen, yöllä heräsin veskiin varmaan 10 kertaa. Eilen oli vielä hiukkasen kuvo olo, ennen maaltalähtöä tasotin sitä kyllä pikkupikkutujauksella tuttua bentsoa, joihin taidan tyytyä tovin. (Vaikka sinällään oksuolo kyllä tuotti tyydytystä ruuan osalta!) En kyllä sitten eilenkään syönyt kovin paljoa, vaikkakin maalla muutaman palan valkosuklaata (hyi se ei es oo hyvää) ja vanhaks mennyttä suklaamoussea. Mut lopputulos oli ihan ok.

Tänään ilman mömmöjä (so far!), jumppa takana, koulutehtävä tehtynä ja nyt meen lukee tenttiin. Illalla muutama tunti duunissa -apua, miten kestän siellä syömättä?!? Onneks on tili nollilla, kun huomen rakas palkkapäivä. Eli ainakaan ei oo rahaa ruokaan, ellen sitten jotain muuta tietä "saa" tai siis "joudu vastaanottamaan"... Jaik. Tällästä tää, eli "oksennustautiviikonloppu".

Mut jea, paino pudonnu jokatapauksessa. Aamulla mittasin pituuden ja heti sängystä noustua sekin oli peräti 172,2 cm, eli oon pidempi (hoikempi!) kun oon luullu. Mittaan vielä uudestaan ennen nukkumaanmenoa, ja alan sitten pitää sitä lukujen keskiarvoa oikeena pituutenani. Ties vaikka vielä vaikuttas BMI:hin jotain. :D

Phaarty!

Muutaman viikon päästä tiedossa isot bippalot. Ihan jees. Siis jos ei ajattele alkoholin sisältämiä kaloreita ynnä muita lightti-alkoholijuomien sisältämiä myrkkyjä, vaan sitä että nyt on thö päämäärä olemassa. Siis jokin jonkinlainen väliaika, etappi, mihin pyrkiä. Laihduttaminen, niin palkitsevaa kuin asioita maailmassa onkin, on kuitenkin monesti hieman turhauttavaa jos ajattelee vaan sitä onnellista laihaa loppuelämää. Mutta että juhlat, joissa on ihmisiä, joihin kaikki laittautuu, joissa kaikki haluaa olla hyvännäkösiä, joissa juurikin Sinä voit olla juurikin niin laiha ja hyvännäköinen kuin vaan siihen h-hetkeen mennessä suinkin kerkiät. Eli selkeä tavoite ja päämäärä. Konkreettinen välitavoite. Jes.

Muuten on mennyt kohtuullisesti. Syön "liikaa", mutta siis oikeastaan ihan hyvin. Aina voisi joitain satoja kaloreja nipsaista poies, mutta enpä taida uskaltaa, koska tunnen yhä kuinka "repsahduksen" tai jonkin sellaisen riski on aivan liian suuri ja liian lähellä. Ja yksikin repsaus on liikaa, koska sellanen johtaa todella todella helposti toiseen samanlaiseen, ja sitten taas, ja lopulta olenkin monta kiloa painavampi ja lihakset ihran peitossa, kuin mihin olin jo onnistunut pääsemään... Näin siis. Pikkuhiljaa, mutta mahdollisimman nopsaan. Kahvinkäyttöni on viime viikon aikana noin kakskytkertaistunut. Oho.

Otan kohta pienen välipalan, sitten menen asioille ja lenkille. Ehkä ehkä ehkä Alkon kautta kotiin. Pieni viinipullo perjantain iloksi olisi nannaa. Mutta toisaalta: ne kalorit. Tulishan ne varmaan säästettyä ruuan puolelta, mutta hah, how healthy is that?! Tanssittais kovasti ja biletyttäis, mutta oon luvannut ja vannonut, että nyt on kiltti viikonloppu. Tenttiä ja vartaloa ajatellen. Mieskin on vähän kipeenä ja ollaan puheltu että sinne maalle mentäis. Saa nyt nähdä sitten jaksetaanko kuitenkaan. Monasti on jäänyt tollaset jutut puheeksi vaan. Siellä oisin tosin herkkukauppojen ja Alkon ulottumattomissa. :D Paitsi et siel on kyllä kellarit täynnä bissea, sidukkaa, viiniä sun muuta "varmuuden varaa", ousshit, ehkei oiskaan niin jees idea.

No nyt lähen salikipeillä jaloillani kuitenkin tonne maailmalle huitelemaan!

Work it, make it, do it!

Jeas! Siis aikas vahva olo. Nutris on suopeasti monta aamua jo onnitellut mua onnistuneesta edellisestä päivästä. Nyt on kakku perhesynttäreitä varten uunissa ja en ole mitään rasva-sokeri-pashaa nuolaissutkaan koko sen valmistamisen aikana. Tulokset näkyvät vaa'allakin aamuisin, ainakin suurinpiirtein. Eli hyvin pyyhkii.

Työ aiheuttaa ongelmia tosin. Eilen päätin vaihtaa toimipaikkaa, mutta pistävät (tai yksi tyyppi ainakin) pistää johtoportaassa hanttiin. Haluaa pitää minut "omanaan". Toisaalta taas... En sitten tiedä tiedänkö mistään mitään enää.

Energiat kaikin puolin ihan nollassa. Vieläkin. Napsin lääkkeitä vaan kaiket illat, kun en viinaa voi, koska siinä on niitä kaloreita. Ketä tässä huijataan? Onko tää kuitenkaan pysyvää vaikka kuinka niin tahtoisin?

Yli 20 km!

Jippijaijuhuu!
Juoksin juuri iltapalaks varmaan reilusti ylikin 20 kilsan lenkin. Lähdin liikenteeseen tavotteena se normi 14-15 km, mutta sujui niin hyvin että tein pienen lisäkierron. Oon kyllä niin reps-rikki jotta ounnou, mutta hyvää se kai tuollanen tekee silti. (+ että nyt saan sitten ihanasti mässäillä kasviksia iltapalana! Jeu! I <3 this world!

Nice and shiny!

Enkä siis puhu tällä nimenomaisella hetkellä säästä, vaikka sekin on ollut pääsääntöisesti viime aikoina oikein nätti. Juuri eilen ja tänään vain hiukan harmaa. Saattaa se tuosta vielä kirkastua.

En oo oikeen päässy maistelemaan vielä, että toimiiko tuo suggestiokoru. Perjantai meni hyvin, mutta lauantaina pienessä kankusessa juhlissa tuli vähän mässättyä, viineiltyä ja vielä sen jälkeen illalla karkkeiltua. Lopputuloksena Nutriksen mukaan noin 3600 kaloria. Eli ei kovin hyvin. Mutta suunta tulevaan! Tänään on vahva olo. Ei krapulanhäivää ja jumpassakin jo käyty. Koulutöitä edessä ja sitten aattelin jotain herkullista päivällistä kokkailla. Illalla kotoilua vaan. Uus viikko alkamassa ja viikolla on kuitenkin helpompaa. Ja ens viikonloppuna ollaan puhuttu, että maalla käytäis opiskelemessa ja saunomassa miehen kanssa, niin sekin olis ainaki turhalta dokaamiselta jo etukäteen "turvattu". :D

Ostin juuri kuituvalmisteita. Oon ollut pari viikkoa ilman ja on ehkä tuntunut vähän tukkoselta meno, varsinkin yhtään pienemmillä ruokamäärillä. Aattelin, että nyt alkaisin jopa noita kapseleita pureskelemaan, niinkun ohjeessa neuvotaan. Aiemmin oon vaan nielly kokonaan. Sit jos muuten tuntuu vaikoselta, niin voisin myös kokeilla lisätä annostusta ja syödä niitä sen 4 vedellä ennen jotain isoja aterioita. Väittää käyttöohje, että silloin tulis luonnostaan syötyä kolmasosa vähemmän. Ha! Saleen on vaan sit kolmasosan isompi nälkä aterian jälkeen, parin tunnin kuluttua.

Eilen oltiin katsomassa leffassa sellanen oikein kunnon katastrofileffa, Cloverfield, jos se nyt jotain kertoo. Yleensä en tuollaisista perusta mitenkään erityisesti, mutta tämä oli ihan viihdyttävä. Sopi ehkä senhetkiseen olotilaani poikkeuksellisen hyvin, tj.

Tänään vielä koulutehtäviä -> kynsien huoltoa -> ruokakauppaan miehen kanssa -> päivällinen -> tenttiinlukua -> kävely harmaassa kevätsäässä miehen kanssa -> ilta jonkinlaisen dvd:n parissa tai sitten tenttikirjan. Tää ois ainakin vakaasti aikeena! Tulin vaan nopsaan salaisesti päivittämään tänne, kun eilen en kuitenkaan sitä tehnyt. Yritän nyt pitää tätä blogitusinnostusta päällä, kun se on sääli jos ei mitään kirjottele ylös. Nuorena oon jostain 12-vuotiaasta lähtien kirjottanut päiväkirjaa, ja lukiovuosinakin vielä tosi hyvin, mutta jotenkin abivuodesta lähtien pikkuhiljaa hiipuen ja vielä pahemmin hiipuen. Nyt on viimenen merkintä varmaan jostain helmikuulta, ja niin ne tuppaa syntymään - monen kuukauden välein. Ei siitä saa oikein mitään irti, jos jälkikäteen lueskelee. Mut ehkä tälleen koneella ois helpompaa ja tulis kirjoteltuakin...

Mieli palais jo salille taas. Voisin ehkä huomenna kuvitella meneväni ennen luentoa, jos saan nuo tehtävät tänään tehtyä. Sit oisin tiistain kipsissä, mut sillon oon anyways töissä koko päivän, ettei tarvis erikseen tehdä mitään jumppaa. Keskiviikkona vasta sitten lenkki tai muuta, riippuen miten tuntuu. Tosin fiksumpaa ois ehkä lenkkeillä huomenna, ja keskiviikkona salittaa, koska viime viikolla meni tohon lihaskivusta toipumiseen useampi päivä. En tosin antanut palautua suoraan, vaan spurttasin, mutta jos nyt yrittäis sitä sitte. :) Katotaas...

Kuntosaliohjelma.

Hehe. Koska olen nyt tästä saleilusta innostunut päätin rapustaa tänne ylös "oman ohjelmani", jota suurpiirteisesti innostuksen mukaan noudattelen.

Lämmittelyt toki alkuun.
Yleensä soudan 5 min ja poljen tai juoksen toiset 5 min. Yritän tasapuolisesti koko kropan saada haltuun, 10 minuuttia yhteensä käyttäen. En oikeen lämppäreistä perusta, kun aerobista tulee tehtyä kyllä muutoinkin, mutta "pakkohan se on".
Sitten itse sarjoihin...

Smith-laitteella väännän kyykkyjä ja askelkyykkyjä.
Painoa sen verran, että 10 toiston sarjan vikat vedot on "mahdottoman" tuntusia. Eli että pitää muistella sitä, että jos jaksan käden puristaa nyrkkiin, niin jaksan kyykätäkin - reisilihas on viimeinen lihas joka vielä jaksaa toimia kun voimat on oikeasti loppu! Sarjoja teen 3.

Alataljalla pakaraa ja takareittä lisää.
Nuitakin tulee tuo 3 x 10.

Keskivartaloa, kylkiä kiertolaitteessa
voimistan myös ihan laitepohjalta, ja teen siis pitoja. Kolme pitoa per puoli, lasken itse noin 30 sekuntia per pito.

Käsiä ja yläselkää selkävedolla
aherran vielä yhdessä laitteessa, sille en nimeä varsinaista tiedä, mutta sellaista soutuvetoa muistuttaa. Näitäkin tuo 3 x 10.

Jumppapallolla
teen loput liikkeet teen vapautuneesti, siinä noihin kaikkiin liikkeisiin tulee olennaisesti lisänä kehonhallinta, eli mm. ryhti ja "tiukka korsetti". <3
Ja näihin palloliikkeisiin sitten sisältyy
peruspunnerrukset,
niin että pallo lantion, reisien tai polvien alla. Mitä kauempana, sen raskaampaa. (3 x 10-20)
Vatsalihakset,
jalat 90 asteen kulmassa ja pallo selän alla, siitä pieniä ponnistuksia taipuselältä pikkukumaraan. (3 x 20)
Vatsalihaksia
lisää punnerrusasennossa pallo säärien alla, ja siitä palloa säärillä vatsan alle vierittämällä ja taas suoraksi vartalo. (3 x 20)
Alaselkälihakset,
jalat puolapuohin lukittuna, pallo lantion alla ja selkäponnistuksia ylös. Mitä lähempänä puolia pallo, sen hallintaavaativampaa tämäkin. (3 x 10-20)

Jos nappaa, niin saatan toki kokeilla muitakin mielen mukaan, eli esim. kehonhallintaa ilman palloa erilaisin liikkein, pohkeita laitteella, tasapainolaudalla pyörittelyä, tms.

Loppuun toki avaavat venytykset vielä. Jee. Saittekohan amatööriselosteestani mitään irti. :D

Ana-koru!

Päätin ottaa käyttöön tämän niin sanotun ana-braceletin. Määritelmähän on vaan jokin puna- tai purppurasävyinen, yleensä helmirannekoru. En sinällään ole ana, enkä etenkään pro sellainen, mutta innostuin ajatuksesta johon koko koru ikäänkuin perustuu. Itse olisin ehkä syömishäiriömääritelmiltäni jotakin BEDin ja ortoreksian kausittaista välimaastoa, luulisin.

Ainakin armaan Googlen tietojen mukaan koruidea on lähtöisin anailevilta julkimoilta, jotka ovat alkaneet braceletiä käyttää saadaakseen voimaa syömistensä hallintaan (tai anojen kohdalla syömisestä kieltäytymiseen), eli ikäänkuin muistuttamaan tahdonvoimasta. Koska en tavoittele mitään anokroppaa, vaikka joku ehkä niin voisi väittääkin, päätin että omaksun tuon tahdonvoima-ajatuksen. Treenaan vähän tällasta "placebolaihdutusinnostusta". Koru on koko ajan ranteessa näkyvillä oikeassa kädessä, jolla syödäänkin pääasiassa, ja yritän nyt ajatella sen muistuttavan mua terveellisen syömisen merkityksestä itselleni. En tarvitse liikaa sokeria, suolaa, rasvaa tai alkoholia. Voin olla onnellinen ilmankin, ne eivät anna mulle yhtään mitään. Maistaa voin, mutta mässäämisellä ei ole tarkoitusta, ainakaan mielekästä sellaista. Onni tulee ihan muista asioista, kuin ähkystä olosta ja ylimääräisistä kaloreista. Eli yritän vääntää omalta osaltani tuon anakorun jonkinlaiseksi syömään-opettelun-suggestio-koruksi. (Tuo olisi yhdyssana, mutta laitoin viivat, että olisi helpompi lukea. :)

Ihan hyvin ovat kaksi viime päivää menneet, noin suurinpiirtein. Olen ehkä liian tiukkapipoisesti päätynyt laskemaan kaloreita sekä nutriksen että keho.netin myötä, mutta muuten olen tyytyväinen. Kunhan vaan näin onnistuisi jatkumaan ensin a) viikonlopu yli, b) sunnuntaina ja muutoin töissä -se on paha paikka ja c) sitten vielä koko loppukevään. :) Toiveikas olen tällä hetkellä! Aurinko paistaa, on nättiä, mies lupasi ostaa mulle jotain toivomaani Stockan Hulluilta päiviltä, oon innostunut töihin pyöräilystä ja liikuntakin tuntuu taas maistuvan. Tosin lihastreeni on vähän lihaskipuina syönyt tehoa aerobiselta puolelta. Sellanen +/- tilanne...

Kahvinkulutus on lisääntynyt, mutta niin kauan kun ruokapuoli on ok, en anna sen nyt sekottaa mitään. Pari viikkoahan menin vaan yhdellä kupilla päivässä, mutta nyt menee se 2-3. :/

Mitäs tässä vielä tietäisin kertoa... No e-pillerit päätin lopettaa. Parhaillaan on mensut loppupuolellaan meneillään, ja en aio nyt ens viikolla alottaa enää uutta lätkää. Toivon hartaasti että iho pysyy kurissa, ja että turvotus, päänsäryt, haluttomuus ja muut kenkut sivuoireet katoaa. Jos niin hyvä, ja en kyllä enää ikinä uudestaan ala yrittelemään. Se on jo monesti nähty epäonnistuneeksi tempaukseksi.

Tenttiinluku nyt on niin ja näin, ja koulutehtävät muutenkin. Oon alkanut viimepäivinä jumittaa tässä koneella anasivuille ja muutenkin kaikkeen turhaan. Koitan nyt ponkasta muutamassa tunnissa yhet tehtävät ja ehkä yhden kirjankin loppuun ja sit saisin hyvällä omallatunnolla ottaa viikonloppuvapaan koulusta. Ehkä vähän, mutta siis tosi vähän, ja uutta rannekorua tuijotellen, perseilläkin jotain tänään kavereiden kanssa. Ei huonoa ruokaa, mutta jos vaikka 1/2 pulloa viiniä ja vähän siideriä, niin se ois siinä. Silleen että huomenna ehkä jaksais lenkille ainaskin vääntyä jos noi reidet on yhtään ehtiny palautua vieläkään. :)

Mainitsin tuolla, etten anakropasta haaveile, vaikka joku niin voisi väittääkin. Mistäs sitten?

Tuossa olis vähän sen suuntasta, mitä tavoittelen. Eli lihaksikasta hoikkaa. Keira on omalla tavallaan oikein "uuh". Tykkään myös kasvoista, vaikka hymy ei ehkä ole nätein mahdollinen! :D Persoonallinen tosin, mikä on plussaa. Vatsalihakset haluaisin paremmin näkyviin, samoin käsi- ja jalka-. Olla hoikka, muttei sellanen "hyi-laiha" niinkun monet anailijoiden ihailemat mallit mun mielestäni ovat. Ei ylimääräistä rasvaa, ja lihaksia kivasti. Kovastihan Keira on analijoidenkin esikuva, mutta syystäkin. Eipä tuo nyt mun mielestä ihan liian laiha kuitenkaan ole, ainakaan suurimmassa osassa valokuvia, joita löytyy.
(Tiedän muuten yhden nuoren tytön lähiseudultani, johon olen töiden yhteydessä ollut kontaktissa ja mielestäni hän näyttää tosi paljon Knightleyltä. Onnekas. Vaikka joku ystäväni on kyllä ihan eri mieltä jutusta, mutta makuasioitahan tuollaiset ovat. Mun mielestä hän on oikein söpö.)

Toinen aivan ihana niin persoonalliselta tyyliltään, kuin sitten tosiaan atleettisuudeltaan ja kropaltaan on tuo Scherzinger... :P Tyksin erityisesti "Whatever you like":n videolla olevista sporttiosuuksista ja muutenkin Pussycat Dolls -puolen tanssienergisyydestä. Plussaa Nicolelle tulee myös kanssa rinnoista. :) Kuten kuvista näkyy, niin Keiralla on rasvaprosentin myötä huvennut tuo rottinki melko pieniin, kun taas Nicole on jollain kummalla (ei kai sentään muovilla?) säilyttänyt omansa. Tosin luonnollisella ruumiinrakenteella on toki asian kanssa tekemistä.

Itse olen onneksi noihin mittoihin (hope so!) päästessäni siinä onnellisessa asemassa, että luontoni muistuttaa enemmänkin Nicolea kuin Keiraa. Äitini on jopa käynyt rintoja monta kuppikokoa pienennyttämässä, kun kaikista vaivoista kärsii, niin eivät roiku sitten lisäpainona. :) Tosin hänellä nyt on isompien rintojen aikana ollut reippaasti tuota muutakin painoa. Paha jojoilija kun on. Olen siis huonot tottumukseni puhtaasti oppinut, ainakin näin uskon. Onneksi nyt uskon tuon ana-braceletin voimaan, että onnistuisin muistuttamaan itselleni elämän ainutlaatuisuudesta. Kuinka turhaa on olla tyytymätön vain siksi ettei jotakin osaa. Kaikki on opeteltavissa uudelleen, myös syöminen!

Rakas blogini.

Valtakunnassa kaikki hyvin. Aurinkoisesti ja keväisesti. Mitä nyt mielessä lepattelevat mystiset ideat ja suunnitelmat, toiveet ja kaikenlaiset haaveet. Hypin niin sanotusti seinille, sillä energiaa löytyisi mutten onnistui kanavoimaan sitä oikein mitenkään. Kaikki painaa päälle ja silti kaavailen lisää töitä pääni menoksi.
Stressi, stressi, stressi. Tentti, essee, työ, mahdollinen työpaikan vaihto, pääsykokeet, rahatilanne, vapaa-ajanvietto, kavereiden tapaaminen, kuntoilu, laihdutus, sekalaiset velvollisuudet, parisuhde, seksielämä, äiti, veli, äidin koira, mummo, kesäloma, vakuutusyhtiön vaihto, syöminen, taloudenhoito, bussilipun vaihto pyöräilyyn... Kaikki vaan vaatii jatkuvasti jotain! Ja en osaa kanavoida energiavirtojani oikeassa suhteessa ja järjestyksessä kaikkeen.
Haluaisin vaan ottaa unipillerin, naukkia päälle pullon hyvää viiniä, napsia vähän suklaata, katsella auringonnousua/-laskua/telkkaria/niityllä kirmaavia hevosia/pornoa/you-name-it ja nollata. Olla tekemättä. Ja mieluiten tän koko kevään, niin että noi edellä mainitsemani stressinpoikaset hoituisivat ihan omalla painollaan. Gah. Taitaa olla mahdoton haave. (Miten musta tuntuu että tällaisista ajatuksista olen joskus jonnekin kirjoittanut ennenkin?)
Mutta hahaa! Eilen olin sitten ekan kerran itsekseni salilla. Ja on kyllä paikat kipeet. Urheasti aattelin silti ponnistaa tästä illalla vielä syvävenyttelyyn, koska sitä notkeutta kyllä kaipaisin kipeääkin kipeämmin lihasvoiman ohella. Ja muutenkaan en malta ihan aloillani olla juuri tänään.
Keittiö kuosissa, tenttiin luettuna noin 30 sivua, vessa priimasiisti, pyykit pesty ja kuivumassa, nettivelvotteet hoidettu ihan justiinsa kohta (tämä vielä) ja syöminenkin tältä päivältä kasassa. Ja silti oon nukkunut melkein puolille päivin tänään -tekosyynä karseat menkkakivut ja odotin särkylääkkeiden vaikutuksen alkamista. Kheh. No ehkä se teki tuon raskaan viikonlopun päälle hyvää.
Aion nyt vielä katsastaa vähän pro-ana sivuja, ja keho.net sivustoa, josta kuulin vasta tänään ekan kerran. Hmm...