Voitonriemua.

Jihhaa! Tää diettihän toimii. Uskoisin eilisen keskiviikkopunnituksen ja tulevan maanantaipunnituksen (aion vaihtaa punnituspäivää, daa) välillä tapahtuvan odotetun eron 8-alkuisista lukemista 7-alkuisiin. Eli kiloja on kyllä karissut ja nopeasti. Harmi vaan, ettei sitä oikein taas missään tunnu huomaavan. Tai on ehkä jotkut kotilökähousut vähän väljät, mut sellaset nyt saattaa pesujen välillä löystyä ihan noin vaan käytöstäkin. Ainoa missä ehkä ihan realistisesti hoksaa jotain on työhousut. Ei ne ennenkään ylhäällä pysynyt ilman vyön kireälle vetoa, mutta nyt ei siis pysyis todellakaan. Pelkään jo etukäteen sitä miten joku työkaveri just vaatteista hoksaa mun laihduttavan. Eeeeeiiii... Ei sitä saa kukaan nähdä ennen kun oon valmis. Eli oikeesti laiha. Voisin vaik pysyy pläskinä nää ajat kokonaan ja sit joskus vuoden kuluttua rysäyttää suoraan tavotepainoon. (Joo ja sitähän ei kukaan huomais...)

Jalkapöydän rikoin ennen joulua. Joulu meni päin vittua lähinnä äidin takia. Joulun takia mielenterveys on ollu tosi heikoissa kantimissa, mut nyt on aika paljon jo valoa tunnelin päässä. Huominen kyllä ahdistaa kun en haluis mihinkään lähtä mut jos joku pyytää niin sit on "pakko". En haluis juomista turhaan kaloreita nyt just tähän väliin. Menee niin hyvin laihdutus ja laihtuminen.

No tässä nyt ohessa väliin (suoraan toisaalta kopsattu kertomukseni viime yön oudosta unesta...

------------
Weird. Näin niin kummaa unta viime yönä että ohhoh. Ensinnäkin tapasin siinä 1.-2. luokkien parhaan kaverini (joka on opiskellu muualla Suomessa nyt lukion jälkeen). Olin siis visiitillä sen luona paikassa jossa se on nyt asustellut, vaikka oikeesti ei siis olla pidetty juurikaan joulu- ja synttäritoivotuksia kummempia yhteyksiä enää vuosikausiin. No sit jotenkin mun entinen hoito sattu asumaan siellä missä se kaveri ja tää kaveri rupes kyselee multa et on kuullu vähän juttua meistä ja niin edelleen. Ensin haukuin sit sille kaverille hoitoa, mutta hetken päästä jo muistelin lämmöllä.

Siinä vaiheessa unta tää kaveri jotenkin feidautu pois ja ympäristö muuttui jokskin eteläks, turistihelvetiks, Kanarian saareks, tms. Siellä olin sitten matkalla viimosimman poikaystäväni kanssa, mutta elettiin vasta sitä iskemis-tutustumis-vaihetta. Se oli jotenkin tosi ahdistavaa, koska unessa oisin halunnu jo harrastaa tän "tulevan poikaystävän" kanssa seksiä, mutten osannu yhtään ilmaista tunteitani ja ajatuksiani sille ja jopa jotenkin vahingossa välttelin sitä. Oli tyyliin joku yleinen juhla tai festivaali ja istuin siellä mieluummin veljeni kun ton "tulevan poikaystävän" vieressä, yms. Hotellihuoneessa (jossa asuin tyypin kanssa) stressasin kanssa koko ajan lihavuudesta ja meikkaamisesta ja hiuksista ja kaikesta.

Sit tää aiemmin mainittu hoito (josta en siis myöskään oo kuullu varmaan pariin vuoteen mitään) oli tuolla etelässä vaikka ikäänkuin siellä samassa paikassa missä asui tän vanhan kaverini kanssa. (Piti siellä jotain omaa radiokanavaa, häh?!?) Sen kanssa harrastin sit villiä hyvää seksiä pitkin rantoja ja niittyjä jokusen kerran. Sit unen lopussa kävelin sen hoidon äidin kanssa jossain puistossa ja se äiti oli tosi tyytyväinen, et sen poika on mun kanssa naimisissa. Ja siis siinä unessa me ei oltu oikeesti naimisissa mut en hennonnu kertoa tolle äidille sitä.

Siis mistä näitä ihmeunia oikeen tulee??? Tosi outo.

Mut siis joo, toi ei ollu ollenkaan pääpointti miksi kirjoitin tän tänne. Vaan se että kautta koko ton unen olin siinä unessa ikäänkuin oma lihava tänhetkinen itseni. Laihdutin kyllä ja olin siis ikäänkuin omasta mielestäni ihan samassa tilassa senkin suhteen kuin todellisuudessa. Mutta unessa kukaan muu ei pitänyt mua lihavana. (En nyt väitä, että kukaan välttämättä todellisuudessakaan siitä kehtais esim. sanoa tai puhua...) Mut siis unessa pystyin hoidon kanssa sekstailemaan, vaikka kyllä stressasin ite läskeistä. Mutta siis se hoito oli ihan mehuissaan musta. Oli jotenkin tosi seisauttava ja voimaakin jopa antava uni. Meni koko aamu ihan tossa unimaailmassa. Pitääkin mennä stalkkeroimaan feisbuukissa tota hoitoa. :D
----------------------------

Tollasten ihme seksuaali-laihdutus-ahdistus-voimistus-alitajunta-sekoilujen lisäks oon vähän ehkä "ihastumassa" yhteen työkaveriin. Tai näin pelkään. Lainausmerkit on sen takia, että en tosiaankaan usko pystyväni enää silleen turvallisesti vaan kiltisti ihastumaan. Lähinnä varmaan osin ton unen tuoman fyysisen fiiliksen vallassa oon ikäänkuin kiimoissani tohon työkaveriin, koska se on mies, hyvännäkönen, mukava, flirtti, sinkku ja satun näkemään sitä lähes päivittäin. Sillä on just niin muhun vetoavat kasvonpiirteet ja käsivarret, että huh huh. Töissä kuitenkin sellasta pientä fyysistä läheisyyttäkin välillä, etten sellasta mistään muusta suunnastakaan tällä hetkellä saa. Tuntuu että ihan pienet katseet, käden kosketukset, henkäyksetkin virittää meidän välillä jotain jännitettä. Että voi herranjestas. Toivottavasti tyyppi pyöris mun elämässä vielä sittenkin kun todella oon taas se laiha kaunis itseni.

Listausta.

Fiilis: Ihanaa, vapaata! Hyi kamala, luin pari vikaa tekstiä. En oo vissiin kovin innolla keskittyny kirjottelemaan, kun kieli mitä sattuu ja typoja täynnä. Yritetään palata normilinjalle.

Dietti: Ruokakuri pitää, jopa vedin puolivahingossa paastonkin toissapäivänä. Äitikin jo sanoi että ihan kun ois pari kiloa vyötäröltä kadonnu. (Siitähän ne ensisijassa lähtevätkin, kun tällanen järkky omenainen olen.) Tosin äiti nyt viljelee tollasia kommentteja jatkuvasti kaikille läheisilleen, että niilläpä mulle mitään merkitystä, pah. Ylipäänsä en haluais tollasia kommentteja kuulla, ennenkun oon todella siellä tavoitteessa, eli ihan rehellisesti alipainon puolella. Oletan kuitenkin realistisesti, että varmaan alkaa sanomista ainakin lähimmiltä kavereilta tulla varmaan viimeistään normaalipainon ylärajoilla. Ehkäpä aikasemminkin.

Tyhmää: Kameran kyllä tarvitsisin, niin voisin ikuistaakin tätä muutosta. Ehkäpä ensi palkasta sitten.

Ärsyttää: Oon hukannu yhden kirjan, jonka olin ajatellu antaa veljelle joululahjaksi. Epäilen sen lojuvan juurikin veljen vintillä. Tyypillistä.

Uusia miesihanteita kiitos vilkkaiden unien: Entinen hoito / koulukaveri ja BB-voittaja Niko. Hm... Tai en nyt kyllä muista mainitsinko noista jo silloin viimeisessä psykossa luettelossa. No, eniveis, ovat nyt vahvistaneet asemiaan.

Pro ana ja ABC.

Jee, ilman muuta saat Nancy tehdä mulle bannerin (niiksi kai noita nyt sit kuitenkin kutsutaan...). Mahdolliset toiveet olivatkin jo tossa edellisessa postauksessa. :)

Mutten sitten. Pro-Anatus sujuu loistavasti. Jo melkein kaks viikkoa. Tuntuu vieläpä et päivä päivältä pystyy vaan vielä karsimaan kalorimäärää koko ajan pienemmäksi. Sitten kun pääsen ens vuoden puolella normaalipainolukemiin, niin ajattelin testata ton Ana Boot Campin ehdottomasti. Kiinnostais jo nyt, mutta kun oon vasta päässy vauhtiin ja sit on noi joulut sun muut tulossa, niin en nyt viitti, ettei sitten mene päivät ja kalorit sekasin niiden pyhien takia, kun sosiaalisesta pakosta joutuu sitten kuitenkin syömään, kun ei sit sitten tiedä mille kalorimääräpäiville noi sattuu sitten osumaan.

Töissä on kivaa, jne. Ja mukavasti pätkässy ton sairaslomalaihdutuksen, kun töissä oon pitäny 0-kalorilinjaa, eli siellä en syö mitään. Eli säännöllistää vähän tätä ruokailupuoltakin. Ettäs näin. Hyvin pörisee.

Flaierin tekijää???

Hein jos joku taitavampi kuvankäsittelija tahtoisi, niin olisin superkiitollinen kunnollisesta flaierista tuohon blogin yläreunaan. Itse en osaa hienoja tehdä. Vaatimuksia ei ole muita, kun että väreiltään sopis blogini asuun ja jotain thinspiskuvaa sais olla mukana. Esim. vaikka juuri Nicole Schersingeriä, kun on mun ideaalivartalon omaava. Löytyiskö ketään taitavaa rakasta??? :/

Turpa rullalla.

Haa! Itsekurini on rajaton! (Tällä hetkellä.)
Vähän on alkanu ketuttaa että pärstäsaikku loppuu ja edessä on paluu töihin/kouluun. Vaik oikeestihan se on vaan hyvä asia, että saan jotain ryhtiä tähän elooni. Vaik kiva oiskin ollu hautautua puoleksi vuodeksi kotiin syömättömänä ja astua maailmaan sitten uutena ja upeena ja uudistuneena ja niin edelleen.

Silmät on ihan törkyturvonneet, mille en keksi muuta selitystä kun äkillisehkösti viilenneen sään. Eli kuivemman ilman. Toivottavasti saan ne töihin menoon mennessä kuosiin. Jos en, niin pakko hakea lisää saikkua. Tässä vaiheessa jo rahallisesti ihan sama, kun joudun ens kuun suhteen turvautuu lähinnä veronpalautuksiin. Joita onneks tulee yhden kuukauden tulojen verran, että ei hätäpäivää. Ois vaan ollu pop, käyttää se ennemmin ekstrarahana joululahjoihin ja velkoihin.

Ostin kalkkitablettei ja eläimille tarkotettuja biotiini fortei. Pitäis kuulemma tehostaa hiusten ja kynsien hyvinvointia. Toivotaan. Ainakin ovat kohtuu kivuttoman hintasia, verrattuna esim. johkin Prioriiniin jota oon välillä syöny ahkerastikin.

Liqued diet.

Nassu alkaa muistuttaa jo entistä. Mukavat Panacodit sain vielä tulehduskipulääkkeiden kaveriksi, eli yötkin on menny miten kuten. Sairaslomaa vielä jäljellä, mutta tänään ajattelin ihan rentoutua kaverin luona YHDEN VIINIPULLON verran (ei tippaakaan enempää, I promise!). En siis tänään aio noihin pannareihinkaan koskea. Plus muutenkin aion ihan kiltisti ne käyttää kipuihin, toki nauttia euforiasta samalla, mutta siis että mitään erottelua en aio kokeilla. Meni muutenkin vähän fiilikset niin alkoholiin kuin lääkkeisiin koko tän episodin takia. Lisäksi noi lääkkeet on pilannu yöunet aika tehokkaasti. Syytän ihan puhtaasti Panacodeja. Joten siksikin yksi päivä täysin ilman on tervetullut, että saan syvän unen yöksi.

Laihdutus on nyt sitten jo reilun viikon sujunut varsin jouhevasti. Arvioisin että reippaasti alle 1000 kilokalorin on joka päivä jääty. Kun ei kerta saa kiinteetä juuri syödä vielä. Enkä aio syödäkään ehkä noin 2-3 viikkoon. Kunnon vitamiinit ja kalaöljytkin hommasin. Sääli vaan, että ennen accidenttia on tota painoa tullut (näemmä vaa'an mukaan) taas lisää. Eli ollaan tässä edesmenneessä projekti 35:ssä otettu takapakkia. Tällä hetkellä kyseessä olisi ehkäpä projekti 38, tai sitten tavoitepainon nosto. :) No nyt aion ottaa ihan päivän kerrallaan, parannella itteni ja yrittää pysyä kaidalla tiellä syömisen (ja erityisesti juomisen) suhteen. Kippis sille!

Pää kii.

Nyt on naama paskana ja kipeenä. Sairaslomaa ja pelkkää nestemäistä ravintoa. Nooh, tekee hyvää laihdutusspurtille. Sais vaan kunnon särkylääkkeet tähän tuskaan. Ryynikänneissä menin siis toilailemaan pahemman kerran. Mitä tästä opimme? Jos otat et juo, jos juot et ota. Siis bentsoja.

Lomalla on hullun tylsää. Teen tikustakin asiaa et olis jotain tekemistä edes pieniks hetkiks. Tän turpaongelman ohella on myös iskeny melkonen masennus päälle. Mikään, siis oikeesti mikään, ei kiinnosta. Yritän vaan luovia päivästä toiseen ja nukkua siinä välissä kohtuu tuskattomasti.

Että tällästä täältä. Raportoin lisää jahka kunto kohenee.

Silmä-alukset lentää

Okkeis. Nyt on sit terveys varmaan pettämässä ihan viimesen päälle ja mitäs se taas tietää... No laihiksen kiristystä jälleen. Oon nyt tässä taas slööbaillu miten sattuu, ajatellu että kyllä se kunnon ruoka tiellä pitää ja paino putoaa itsekseen. No eipä varmaan, ja jos ei muuta niin ei ainakaan kunnolla. Eilen ja tänään on illalla vääntäny alavatsaa ihan yhtäkkisinä kohtauksina ja hullun lailla. Eilen olin jo lähes ambulanssia soittamassa kun tuntu siltä että kohta synnytän. Aaltomaista kipua, joka sellasen viis minuuttia aina kesti ja koko ajan koveni. Mut sitten lievenikin onneksi, ja tänään tiesin sitten jo missä mennään. Mut ihan oikeesti aivan henkeäsalpaavaa.

Muutenkin luottelen tässä kaikki mahdolliset vaivani aina sisältyvän tuohon painoon. Päätä särkee? Laihduta. Menkat myöhässä? Laihduta. Rytmihäiriöitä? Laihduta. Ja oikeestaan ihan tosioikeesti uskonkin pohjimmiltaan, että moni vaiva kaikkoaisi tai ainakin kutistuisi sillä painonpudotuksella. Tuntuu ihan uskomattomalta, että olen todella noin parissa vuodessa päästänyt itteni tällaiseen kuntoon. Siis minut itseni. Pakanallinen omatuntoni sinkautti jopa yksi ilta taivaalle vallan rukouksen tätä painonpudotusproggista koskien.

Töitä on ihan älyttömästi, mikä on toki ihan hyväkin. Ei tarvi pähkäillä ja ahdistella koulujuttujen kanssa, vaan voi hyvällä omallatunnolla paiskia hommia. Eikä se rahanansaitsemispuolikaan mitenkään mahdottoman ikävä ole. Ainakin vuodenvaihteeseen asti olen näillä näkymin niin kiinni töissä, ettei aikaa koululle piisaa. (Eikä varmaan ikävä kyllä aktiiviselle liikuntaharrasteellekaan. Mutta okei, sen aikahan pitikin olla vasta sitten kun painosta on osa saatu jo veke.) Oikeestaan tällä hetkellä tuntuu, että elämä on asettunut aika hyvään muotoon juuri tälle hetkelle. On sopivasti kaikkea kaivattua juuri nyt, mutta ei toisaalta tiukkoja sidoksia jatkaa tällä samalla mallilla kovin pitkään. Ainoa mihin ehkä tarvitsisin muutosta juuri nyt on oma rahankäyttö. Huimasti olen petrannut ja tavallaan tilanne on senkin suhteen tosi hyvin. Mutta toisaalta nyt kun rahaa töiden seurauksena on tulossa, niin yritän varoa tuudittautumista siihen. Mieluummin panostan sopiviin joululahjoihin muille ja itseeni tarkoitetut varat käytän velkojen lyhennyksiin. Eipä niitä paljoa ole, mutta silti ensisijaisesti niistä eroon ja sitten vasta säästöön (ja ehkä sitten jotain muuta mukavaa, jos tuntuu).

Käytän mielestäni esimerkiksi ihan tolkuttomasti rahaa ruokaan. Suurin osa siitä on laiskuutta. "Koska laihdutan, tarvin jotain kevyttä, niin otan sit tän salaatin." Joo ja itse jos tekis sais kolmet salaatit siihen samaan hintaan. Tai sitten en käy kaupassa ollenkaan, koska laihdutan ja pärjään sillä mitä kotoa löytyy ja sitten huomaankin, että tarvin sitä ja tätä ja joudun juoksemaan kalliiseen lähikauppaan josta tarttuu vaikka mitä yllätysostosta hihaan. Ja se mikä ei mee ruokaan menee sitten juomaan. Että joo. Ehkäpä jos alottais käymällä kaupassa vaan jokatoinen päivä. Sit vois harventaa vaikka pariin kertaan viikossa ja se jo varmaan auttaiskin aika paljon.

Ja sitten hei. Täällä lueskeli joskus joku kielenhuoltaja tai vastaava. Olis taas tullu eteen kinkkinen kysymys. Onko se silmänaluset vai silmänalukset? Itseäni otti päähän se telkkarissa pyörinyt voidemainos, jossa hoettiin miljoona kertaa silmänaluksia. Aattelin, että onpa joku mainostoimisto taas tehny tehtävänsä kun kirjottelee jostain aluksista (siis laivoista tai sellasista). Sitten törmäsin jossain lehdessä kuitenkin mielipidekirjotukseen, tms. ja siinä oli joku päivitelly että kun nykyään on silmänaluksetkin muuttunu alusiksi, että niin on maailma hunningolla. Siis apua olinko mä väärässä?

Ahdistelua.

Kohta on joulu! Ja hyvin epätyypilliseen tapaan oon jopa jo ostanut muutaman lahjan näistä syksymme lukuisista 3+1-kampitus-pimeät-hinnat-kuutamolla-sembalo-päiviltä. Myöskin ikävät määrät kaikenlaista mässyä on tarttunut mukaan koska "nyt on niin halpaa, et ehtii sitä laihduttaa myöhemminkin". Äiti on ollu ihan skitsona, todellakin saanu kirskutella hampaita että edes joten kuten kestää.

Yläasteaikanen "exä" ahdistelee feisbuukin tsätissä ja tekstareilla ja soitellen. En oo vastannu puhelimeen enkä tekstareihin, mut feissarissa jutskaillu jos on ollu tylsää. Se varmaan luulee et oon vieläkin se hoikka ja hehkee, jonka muistaa. Jos näkis mun valasruhon, niin varmana perääntyis. Toinen entinen hoito taas ällöttää seksihulluudellaan. Sekään ei kyllä tiedä että oon lihonu. Haluis jotain seksikokeiluja tehdä. Hah, you wish.

Tää paskiainen painuu nyt pikapostauksen jälkeen nukkumaan, että jaksaa huomisen turborutistuksen duunissa kunnialla.

No voi hohhoijaa.

Jee! Juuri ja juuri vielä syyskuun puolelle ehtii tämä. :D

Kesäloma on muisto vain ja arki iskenyt aika tehokkaasti. Vähän tosin vaihtelevastikin, koska välillä on ollut töitä paljon ja välillä ei. Lisäksi luulin jo luopuneeni koulusta, mutta ehei, opiskelijakortilla sitä tänä päivänäkin porskitaan ja loppuviikon tiukkaakin tiukempi kysymys kuuluukin: "Mitä vielä suorittaa jäljellä olevana opiskeluaikana nykyisessä opinahjossa?". Odotamme vastausta kuumeisesti.

Olen kyllä tässä välillä yrittänyt kovasti tulla välillä jotain turhaa kirjoittamaan, mutta joka kerta bloggeri on potkinut takaraivoon. Ja koska olen niin suurpiirteisen kärsivällinen mitä tietotekniikkaan tulee, niin olen jokaisena kyseisistä kerroista luovuttanut yrittämiseni hyvin lyhyeen.

P35 sujuu hyvin ja huonosti. Välillä hyvin ja välillä huonosti. Punnitukset olen skipannut kiltisti ja niin aion tehdäkin, ennen kuin on varmaa että tulos taas miellyttää (on matalampi kuin edellisellä kerralla). Noh, siitä ei nyt huvita puhua sen enempää, koska tänään on ollut huono päivä. Ja sellaiseksi jääkin, koska käsilaukussa odottaa pullo punaviiniä. Se oli tarkoitus nauttia töiden jälkeen kaverin luona, mutta sitten totesin, että täytyy hoitaa muutama tietokonejuttu ehdottomasti tän päivän puolella, joten päädyinkin kotiin illaksi. Joten nautinpa siis yksin kotona. Tai... No... Big Brotherin seurassa. Kyllä. Olen addiktoitunut. (Aah, Paul ja Niko! Niin tyhmiä, mutta oh niin öö, en nyt tiiä mitä. Komeita? Kauniita? Miehiä? :/)

Muutenkin olen tässä viime aikoina huomannut kiinnittäväni niin hereillä kuin unissani huomiota tosi outoihin miestapauksiin. En mihinkään tosi komistuksiin tai unelmatyyppeihin, vaan ihan vaan outoihin. "To do -listalla" olisi tällä hetkellä ainakin BB-hyypiöiden lisäksi Jack Bauer, Fox Mulder, about koko The Shieldin miesväki (erityisesti Lem), yläkerran naapuri, pari töistä tuttua kasvoa, pari koulusta tuttua kasvoa, kaverin poikaystävä ja niin edelleen ja niin edelleen. Erästä mainosslogania mukaillakseni - mistä näitä mieltymyksiä oikein tulee? No, olo on kuitenkin turvallinen, mitää sutinaa mihinkään suuntaan ei ole.



Kivaa syksyä kaikille näissä merkeissä, koitan taas vähän tsempata bloginkin kanssa kun on taas muut arkiasiat kohtuu kunnossa.

Vittuperkele.

Nojoo, paino tippuu, mit mitäs iloa siitäkin on, kun about koko ajan kännissä. Katotaan sit viikon päästä kun työt alkanu ja vähän ehkä säännöllisempi rytmi. Tää on niin pyllystä.

Mut jee, oon painonpudotusaikataulussa sentään, jee.

Huomenta!

Oho. Eilen tuli tehtyä jotain sopimatonta. Ja sen seurauksena nyt on huono olo. Ja ei! En vetänyt perseitä, vaikka juotua tulikin. Minäpä tyttö oksensin. Oli sellanen sopiva olo ja aattelin että jotain viinejä jos ulos saan niin säästyy kaloreilta ja krapulalta. Ehkä 20 min sitten kökin vessassa ja kävi aikas helposti. Tosin ulos tuli varmaan vaan ne just juodut vedet. Ja ei, en aio ottaa tavaksi. Jotenki yökkö olo vielä nyt aamullakin ja tuntuu että naama ihan turvoksissa. Tässä sitten pitäisi vielä tehokas päivä olla. No, ehkä se teellä tasottuu.

Sit tuli tuohon kysymykseen vielä sellanen lisäys, että muistin tossa kuinka joskus "vanhassa kodissamme" oli koulusta pois koska en ollu syöny kunnolla moneen päivään. Mummi oli mua hoitamassa ja oli tosi tyytyväinen koska keksi yhen ruuan jota suostuin syömään, eli hernekeiton. Enkä edes tosiaan muista miksen syönyt, oliko siinä joku laihdutusajatus takana vai ei. Mutta eniveis muistan että toi oli "vanhassa kodissa" joten olin 2-luokkalainen tai nuorempi.

Ostin muuten eilen sellasia hedelmäkuutioita apteekista. Yhdessä 26 kaloria ja hirveesti kuitua, eli sellanen naamaan illalla niin pitäis vatsan pelata. Alkaa noi tolosen kuidut meinaan olla lopussa.

Ja laalaa.

Niin juu ja tuo ym. Eli viinaa olen juonut 12-vuotiaasta asti. Pilveä polttanut ehkä 15-vuotiaana tai jotain. En muista. Ei voi muistaa. Opioidit löysin kesällä 2008. Siihenpä nää muistijäljet juuri loppuukin, ja pahempaa en oo kokeillut. Kaveri tyrkytteli amfetamiinijohdannaisia puoli vuotta sitten, mutta se unettomuus ei houkutellut, joten jäi kokeilematta.

Jiggijei!

Mulle on tullut yksi kommentti-kysymys.
So...

Mittani?

Mitat on siis virallisten viimeisten mittausten mukaan 171,5 cm pituutta. Siis tää on otettu joskus silleen et aamulla pituus oli 172 ja illalla 171, eli itse lasken painoindeksit sun muut ton 171,5:n mukaan. Painoa on siis vikan aamupunnituksen jälkeen 83,3 kiloa, mutta viime päiväpunnituksen mukaan about saman verran, eli eiköhän ole jonkun verran laskenut (hoppas så).

Mistä asti olen laihduttanut?

Ja laihdutellut olen noin 11-12 vuotiaasta asti. Tuhosin kyllä jo päiväkirjat niiltä ajoilta, mutta ainakin tuolta viidenneltä - kuudenneltä luokalta oli sellasia "paastopäivä" ja "aion olla ainakin 50 kiloa silloin ja silloin" -merkintöjä. :/ Periaatteessa ennen tätä päivää olen ainakin noin 68 kilosta 50:een pudottanut.

Mistä asti vedellyt lääkkeitä?

Ehkä noin muutaman vuoden sen laihdutusaloituksen jälkeen. Muistan ainakin vaihtaneeni jotain äipän masislääkkeitä tupakkaan yläasteikäisenä. Eli varmaan jotakuinkin samoihin aikoihin tajusin niiden muunkin käytön. Muistan että isälle jäin kiinni äidin lääkkeiden nappailusta joskus, ja isä kuoli kun olin 14-vuotias, eli sitä luokkaa. Pikkuhiljaa vasta oppinut nää käyttötavat, yms... :)

Muahhah. Olipa heti alkuun pirtsakka kysymyspostaus. Nauttikaa.

Kun liian kauan taloa tuulettaa voi pakkanen jäädä asumaan.

Ahhahhaa. Tulee ihan vanhat hyvät ajat mieleen, kun tässä punaviiniä siemaille koitan keksiä jotain järkevää kirjoitettavaa. No, sellaista tuskin on luvassa. Kunhan tapan aikaa ennen kun lähden vikoja muuttojuttuja järkkäilemään.

Tosiaan ero bentsoista on aika raju. Tuntu että pää halkee, mut onneks/epäonneks alkoholilla voi viekkareita aika hyvin torjua. Luulenpa nimittäin että tulevaisuudessa kaikki mahdollisesti käsilläni olevan napit piilotetaan hyvin tarkkaan. Vaikka ainakaan vielä äiti ei ole mitään sanonut. Tai kukaan muukaan. Netistä hotittais tilata hirmuna kyllä vahvempia bentsoja ja jotain opioidei. Fiilistelyyn ja myös laihdutuksen tueksi. Ehkäpä jopa uskallan, sitten kun luottokortilta löytyy taas elonmerkkejä. Jos jää tulliin, niin sitten jää, ja tuskin siitä sakkoja kummempaa saisi. Ja niistähän mulla jo on kokemustakin. :D

Tosin mulla vaihtuu hoitava lääkärikin tässä, uuteen olen ens viikolla yhdynnässä, niin ehkäpä se ois (voi kunpa se ois) bentsomyönteisempi kun kukaan aiempi. Voi muistan kun jouduin työterveyslääkäriltä vuosia sitten ruinaamaan ekat omalla nimellä tulevat bentsot. Pitkän ja hartaan vuodatuksen jälkeen se kirjoitti 10 vitun kappaletta 10 vitun milligramman Tenoxeja. Muahhah. Miten sen sais mahtumaan noiden urpojen päähän että 5000 milligrammaa Opamoxia viikossa ei saa mua moksiskaan. Jotain räkästä Oxamin 15mg saan sit taas sen 10kpl ruinattuu varmaan tolta uudelta. Eli käytännössä yhden kivan illan. :) Nojoo, tiedän toki et eihän noita huvikäyttöön kuulu kirjottaakaan, mut miks ei niitä sit sais, jos ite tietää riskit, toleranssinsa ja muut vastaavat. Ei mulla ainakaan vuosien ajoittaiset möyhykaudet oo saanu mitään vakavaa aikaan. Ja jos nyt mummoks asti elän, niin todennäköisesti bentsojen käyttö huonontais sitä elämänlaatua siitä jo muutenkin huonommasta päästä.
(Joo, näinhän me tupakoitsijatkin sanotaan... Mut siitä on sentään ympäristölle ja muille ihmisille terveyshaittaa myös.)

Toinen jänskätys tässä on, että kuinkahan saan luvan jatkaa opintojani. Kun jo viime syksynä jouduin sellaseen urpoon ihmettelyyn... Ja nyt en ees oo koko talven aikana saanu kokoon ainuttakaan opintopistettä. Vittuperkele. Ei oo kiinnostanu. Mut se ois se yks tentti niin oisin ainakin kandi. Jos saisin jatkaa opintoi (meen ens viikol yo:lle pohtimaan asiaa) niin kyllä jotain vuoden aikana varmana tekisin. Ainakin ees sen kandin.

(Mmmh, aah, viini on nannaa.)

(Ja yks ilonen uutinen, erittäin superhyperkiinnostava varmasti on, että olen käynyt tänään peellä jo 4 kertaa. 4! Sehän on varmaan jo kilon verran painonvähennystä.)

(Kommentoikaa jos ette halua vastedes kuulla suolentoiminnoista.)

Oonpas muuten feikki tällä hetkellä. Kulmat, ripset, huulet ja kynnet. :D Ja hiuksetkaan ei oo luonnollisen väriset. Mut pidennyksiä olen toki harkinnu. Tästähän vois tulla oikee muotiblogi tätä menoa.

Perse. Kaveri ilmotti myöhästyvänsä tapaamisesta jonka piti olla noin puolen tunnin kuluttua. Lisäksi lähdin iloisena kantamaan lompakkoni käteisiä pankkiin tänään. Mutta siis nythän on lauantai. Yhtä kauheeta säätöä koko päivä. Ja naamakin kiiltää rumasti. Ja kaks ällöä entistä hoitoa ahdistelee feisbuukin chatissa. No, eivät olekaan nähneet mua nyt läskinä. Eli elättelevät ehkä jotain toiveita. Toivottavasti siihen vielä mahdollisimman pian on syytäkin. Eli se 35 kiloa pois.

En oo muuten virallisesti harrastanu seksiä reippaasti yli vuoteen. Harmittaako? No tavallaan joo. Mut en mä nyt mitään satunnaisia seksikertoja haluiskaan. Ja suhdetta sitten? En just nyt. Oon pläski ja se häiritsis laihduttamista.

En muuten oo mitenkään juhlinu blogini sadannetta merkintää (wou, mikä saavutus tässä vuosien saatossa...). Joten teen tällasen blogi-juhla-systeemi-testi-hommelin. Eli
S U U R E N K Y S Y M Y S P O S T A U K S E N.

(Oli muuten varmaan eka kerta kun mainitsen sanan "postaus" koko blogissa.)
Nojoo, mutta jos ootte muita blogeja seurannut koskaan, niin tiedätte miten homma etenee. Nyt te kaikki lukuisat kaksi lukijaa jotka tätä seuraavat saatte kysyä minulta ihan mitä haluttaa, kiinnostaa, tulee mieleen, jne. Sanotaanpa että aikaa on seuraavaan punnituspäivään, eli keskiviikkoon. Aika alkaa nyt. Kommentteina siis tähän tai johonkin tällä välillä tulevaan kirjoitukseen. Lupaan vastata kaikkeen!

Se on hellurei nyt, tää tyttö sai tarpeeksi viiniä ja jaksaa taas jatkaa.

Muodonmuutosta.

Joo. Viimeisen viikon aikana tapahtunutta:
- Otin oikeaan korvaan industrial lävistyksen ja kaksi inner conchia. Noi conchit on ollu aiemminkin vaik se lävistäjä ei jälkiä nähnykään.
- Otin kestotekoripset. Ne on I H A N A T.
- Kestopigmentoin kulmat, ne on toistaseks vähän liian tummat, mut varmaan viikon sisään ihan mukavat. Ja kätevät. Nyt ei käytännös tarvi kun vähän ihomeikkii ja huuliin jotain.
- Otin uuden tatuoinnin, ihan pienen vaan, mutta näkyvälle paikalle. Sekin on vielä vähän parantumisvaiheessa, mutta siitä tulee joskus hieno.
- Laitatin huuliin hyalureenihappoa, tai mitä nyt olikaan. En oo tyytyväinen lopputulokseen, niin meen kahen päivän päästä laitattaa lisää.

Nyt voivoivoi vielä kun laihtuis niin oisin oikeesti ihan täydellinen.

Äiti oli sairaalassa ja söin kaikki sen Opamoxit (100 kpl x 50 mg) noin viikossa. Et on ollu aika utunen olo. Mut varmana on paino pudonnu ens punnituskertaan mennessä. Viime viikon tuloshan oli -1,7kg. :)

Industrial.

Kävin lävistettävänä, laitattaa irtoripset ja kampaajalla. Love

Ruuatkin tosi jees kun oon koko päivän ollu liikentees. Tyytyväinen.

Huomen töitä, eli ohjelmaa myöskin. Hyvä niin koska ylihuomenna on...

P U N N I T U S P Ä I V Ä !!!

Shoppaholic.

Aah, ihanaa. Kävin eka mummolassa ja sit äitii moikkaa sairaalasta (pliis pliis pliis toivottavasti se ei pääse sielt viel aikoihin ulos). Sit kiertelin kaupungilla ettii yksii tietty tekokynsiä. En löytäny niitä mut ostin sit muita. Samoin osatin 4-viikkoo kestävät irtoripset ja joitain vaatteita ja kosmetiikkaa. Tosi kiva fiilis ton takia.

Aattelin et voisin huomen mennä päivästä heti luovuttaa verta ja sen jälkeen mennä laittaa lävistyksen, jee jee jee.

Viel ku onnistus olee syömättä loppupäivän ni ois kiva. En kyl viel tiiä oonko menos kaverin luo, et siellä ehkä tulee vähän sit kupitettua. Mutta sentään vaan tiukkaa viinaa ja light Mountain Dewta.



Elämä hymyilee! (Jaksais vielä siivota + laittaa noi ripset ja kynnet.)

Ketutus.

Siis voi perse tätä oloa. Ei ruuan suhteen mitään ongelmia mutta muuten. En jaksais siivota tätä messevää sotkukämppääni. En hoitaa koiraa. En tavata kavereita. En lähteä ryyppäämään. En edes mennä suihkuun, mikä kyllä on pakko tehdä ennen kuin voin tehdä mitään muuta. Edes Höyhen ei kiinnosta. Varmaan pitää tänäänkin bentsotella että tulee sosialisoinnista yhtään mitään.
Eilinen oli niin superahdistava. Olin niin 1000-prosenttisesti kiinni ruuassa ja syömisessä ja kaloreissa että yäk. En mä nyt ihan tollastakaan halua. Tottakai pitää katella mitä syö ja pitää minimissä, mut haluisin mä nyt välillä muutakin ajatella.

Äitiä kävin sairaalassa moikkaamassa ja puhuin hoitajillekin. Toivottavasti nyt pitävät sitä siellä tarpeeks kauan että tulis oikeet diagnoosit ja oikeesti kuntoonkin.

Väsy,

Varmaan noiden bentsojen takia väsyttää ja vituttaa ankarasti. Aattelin mennä jo nukkuu vaikka kello vasta puol kymmenen onkin. Jos ei uni tuu niin sit keksin jotain muuta.

Tänään on oikeestaan ekaa kertaa himottanu joku pizza tai vastaava, mutta sain tilanteen onneks korjattu pikkukarkkiaskilla ja sokerittomalla suklaalla. Ja silti jäi ihan hyvä kalorisaldo tälle päivää.

Huomenna ois sit tosiaan piknik kavereiden kanssa. Mennään kattoo Helsinki city maratonia ja tuttuja jotka sen juoksee. Sit illalla ehkä viel jotain. Voi miten saisin syömiset ja juomiset pidettyä minimissä. Ääk.

4 litraa.

Nyt oon lisänny tähän kaikkeen mahdolliseen laihdutusprojektihömppään vielä vedet päälle. Eli 4 litraa puhdasta pelkkää vettä pitäs päivässä suunnilleen mennä. Vähintään kolme. Mitään teetä, kahvia, maitoa, keittoja, yms. en laske mukaan tohon.

Bentsojen takia on ollu turhauttavan vetämätön olo nyt parina viime aamuna. Inhaa. Mut siitä se päivä taas uusilla bentsoilla lähtee käyntiin.

Muutto on ihan vaiheessa ja tulee niin olemaankin vielä reilun viikon. Mutta mikäs tässä, senkun chillaan laatikoiden ja jätesäkkien keskellä. Konekin kun toimii.

Pitäis tästä lähteä äitiä moikkaamaan sairaalaan, mut ei yhtään huvittais. Mut toisaalta tupakat on loppu ja saan muutenkin keskustassa sit hoidettua yhtä sun toista tärkeetä asiaa. Kunhan vaan en sortuis shoppailemaan tai mitään.

No, nyt juon teen pois ja ryhdyn sit kokoamaan ja etsiskelee tavaroita joita äiti sinne viihdykkeekseen toivoo.

Sujuu ja ei suju.

Laihdutus +++.

Mutta äiti kun on poissa on bentsot rajattomasti käytössä ja sen mukaan niitä sitten mennytkin. Vähän niinku win-win tilanne. Jos niit ei ois niin oisin ilman ja jees, mut kun niit on niin vedän ja tilanne on silti jees.

Wippiwaiwee!

Ah. Ihan loistavasti sujuu. En ees oikeen osaa uskoa miten hyvin. Toki arvelinhan jo ennen lomaa, että lomalla tulee olee paljon helpompaa ja niin on käyny. Nyt oon jo reilu viikon vetäny aivan unelma-kalorimäärillä ja ei ees haittaa! Ei oo nälkä, ei erityisemmin heikota, ei himota mikään... Ja lisäksi oon tässä muuton lähestyessä vielä jokseenkin huhkinutkin. No, lenkkeilyä en nyt kyllä oo saanu vielä startattua. Mutta alunperinhän ajattelinkin, että teen sen vasta normaalipainon puolella.

Tupakkaa ja teetä kyllä on kulunut ihan tuhottomat määrät. Ostin jopa eilen ensimmäistä kertaa elämässäni sellasen ison tupakkiaskin. Eli siis sellasen 30kpl. Ennen oon vaan noita kympin ja kahenkympin käyttäny. No, ne ihan pikkuaskithan on poistunu, samoin kun kaikki 18 kpl:een...

Loma on menny ihan turbovauhtia. Oon tosin vedelly bentsoja tässä välillä, eli se vähän vääristää tätä todellisuudentajua. Tänään en kyllä aio. Kaverin uutta kämppää meen kattomaan ja siellä kuivan valkkarin vedän, se saa luvan kelvata.

Äiskä joutui vaihteeksi sairaalaan. Ambulanssilla vietiin Auroran päivystykseen ja siellä on nyt kuulemma pari päivää tarkkailussa. Oli jotain hihhuloinu jossain kiinteistövälitysfirmassa. Oon tässä miettiny, että pitäis varmaan soittaa sinne Auroraan ja kertoa että ottaa sen nyt kunnolla pakkohoitoon, koska sen vanhat diagnoosit on ihan paskat.

Nojoos... Hirveenä himottais tonne vaa'alle hypätä kun näin hyvin menee, mut ikävä kyllä se punnituspäivä just tuli ja meni. Eli kärsivällisyyttä vaan. Ja itsekuria.

Ainiin ja vaihdoin rikkinäiseen rannekellooni punasen hihnan, niin että se rimmaa nyt mun anakorun kanssa ihanasti. Harmi vaan et nyt täytyy opetella pitää kelloa oikeessa kädessä! :D

Bef - aft

Laitoin tonne Höyheneenkin tällaset ikivanhat "ennen ja jälkeen" -kuvat, niin uskallanpa nyt tännekin tujauttaa. Rukoilen vaan ettei kukaan tunnista...



Kaiken huippuhan on vieläpä se, että nykyään olen 15 kiloa painavampi kuin tuossa ennen-kuvassa... Ja toisaalta taas tuossa jälkeen kuvassa en tosiaan ole kaikkein hoikimmillani.

No, oma vika. En viihdy kuvattavana, etenkään jos on liikaa ihraa ympärillä. Pitäs varmaan hommaa kamera ja oikeesti ottaa tästä nykysestä läskikasasta kuva, että voin sitten projektin päätyttyä ihailla.

Päivä.

Eli punnituspäivä. Tilanne -1,7.
33,2 to go vielä.

Muuton valmistusta.

Yh. Ekaksi tällanen negisjuttu. Oon taas tässä lomalla hurahtanu bentsoihin. Mutta tuntuu että muutto sujuu niin paljon jouhevammin kun on vähän sellasta "hyrinää" alla. Mutta aikanaan sekin kyllä stoppaa, että nou hätä. Nautitaan nyt sitten tästä tilasta ja lomasta niin kun vaan voi.

Vihreetä teetä lecolacilla kuluu kuppikaupalla, jee. Kahviakin oon alkanu pakollisen aamukupin juomaan. Muuten ruokavalio koostuu lähinnä maitorahka-raejuusto-marja-makeutusaine-sekoituksesta, salaateista ja välillä jostain valmiista kevyestä tottakai einesateriasta. Kun vaan sais ton alkoholikulutuksen sellaseks, että jois vaan niitä ihan vähäkalorisimpia, light-sidukoita, kuivaa valkkarii/skumppaa, vodkaa ja jos nyt hätä tulee niin punaviinikin menettelee. Ei mittään lonkeroita, drinksuja tai olutta.



Anakoru tuntuu oikeesti auttavan. On ihana ihailla sitä ja ihmetellä vaan tätä mun suurta itsekuria tällä hetkellä. Tiedän totta että heikkojakin hetkiä tulee, mutta nyt vaan tuntuu niin hyvältä. Onneks on nyt hetkeks noita bentsoja, että sillä saa buustattua tätä euforiaa myös ihkusti.

Muutosta alan olla vähän jo täpinöissää. Sain uuden kämpän tyhjäks tänään ja netti täällä pelittää. Kaikki huonekalut on vaan vielä vanhassa, samoin suurin osa esim. kirjahyllyn sisällöstä ja vaatteista. Mut pikkuhiljaa. Tänään lähen pakkailee vaatteet jätesäkkeihin, niin on sekin tehty. Tottakai myös roudaan paljain käsin julkisissa kulkuvälineissä tavaraa mukana niin paljon kun voin. No mut, activia auttaa.



Jänskättää toi huominen punnitusaamu. Pudonnut on, mut toivoisin tietysi ihan ihan-super-mega-yyber-paljon. Taitaa olla turha toivo, mut pikkuhiljaa.

Exä (siis se jota petin ja sitten jätin) otti yhteyttä kun haluis päivitellä kuulumisia. Jaiks. En tiiä viittinkö nähä sitä näis läskeis mut kai se on pakko kun haluan sen nähdä. Blaah.

Jos sais silt vaikka kameran lainaan, niin voisin ottaa kunnon before-after -kuvat tästä mun p35:sta. :)

Jee, olin saanu pitkästä aikaa kommentin! En ollu ennen osannu lisätä tota lukijalistaa, mut nyt etin niin osasin, eli siinä on olkaa hyvät.

Punnituspäivää odotellessa.

Haha, kaveri oli istunu kusiaispesään kännissä ja alkanu ihmetellä kun polttelee... Nyt on sit sellanen punane kuuma arse sillä. ;D

Loma alkoi, nyt aikaa keskittyä olennaiseen, kilojen karisteluun. Viikonloppu meni viinasesti, mutta inspistä löytyy kyllä. Jea. Oon niin kiitollinen tosta uudesta keskusteluyhteisöstä. lOVE.

Jees.

Ana-koru ranteeseen tänään. Löysin ilokseni kotoa just sopivan. Ei yhtään mun tyylinen, mut ainakin muistan sitä nyt tiirailla jos uhkaan sortua johonkin sopimattomaan.

Ylpeä oon, etten lähteny tänään rilluttelee mihkään.

Punnituspäivä on sitten keskiviikkoaamu. Tosin aattelin et väliaikatiedon voi kurkata joko lauantaina tai sunnuntaina kunhan ei oo tullu ryypättyä edellisenä iltana. Voi siis olla että huomenaamulla vaakailen, koska huomeniltana varmaankin tulee johonkin liikenteeseen lähdettyä. Voih, kuka keksis kalorittoman alkoholin?

P35.

Tässä nyt viime päivinä käynnistynyt mulla "projekti 35", mikä siis käytännössä tarkoittaa 35 kilon pudottamista uumaltani ja tavoiteaikatauluna olisi 13 kuukautta. Eli vuoden päästä syyskuun alussa olisin sitten (ensimmäisessä) tavoitepainossani. Huh. Kuulostaa ihan ylirankalta. Mutta kuten olen täälläkin jo aiemmin todennut: ei ne kilot missään yhdessä yössä kertyneetkään. Aikataulun mukaan siis vajaa kolme kiloa kuussa pitäisi KESKIMÄÄRIN tipauttaa. Luonnollisesti tietysti alkuun tahti on varmaankin rivakampi ja lopussa taas takkuaa. Suurimmat kompastuskivet ovat varmaan taas tuttuun takaan alkomahooli ja sokeri. Joku tuossa kommentissa kehotti karppaamaan kitukuurien sijaan ja siihenhän nää mun ruokavaliomuutokset onkin jo painottunut oikeastaan aina. Tai no niin kauan kun olen mitään ravintoarvojen päälle ymmärtänyt. Nyt vetäydyn ajoissa yöpuulle ja nautin viimeisistä työpäivistäni ennen starttaavaa lomaa.

Sataa.

Täällä tulee ukkosta. Aika kiva. Äsken pyöräilin kaverilta kotia kohti tossa sateessa. Aika freessiä. Koko etupuoli kroppaa kastu aika perusteellisesti. Huomenna on töitä niin en voinut viipyä pidempään, vaikka kivaa oli muuten. Toi alkoholi vaan on vihollinen. Muutenkin ois menny tänään niin hyvin, mutta kumosin sitten about puoltoista pulloa viiniä ja siiderin. Plääh.

Muuten tässä nyt ei oo sen kummempaa kerrottavaa. Työpäivä oli päivällä tänäänkin, ihan olin liekeissä siellä taas. Vanhassa paikassa siis olin, missä oon roikkunu kirjoilla ja tehnyt tällasii hätävuoroja jos joku on sairas, tms. Huomenna sitten siis oikeeseen työpaikkaan taas.

Tässä illalla oli puhetta noista neitsyydenmenetyksistä ja viemisistä. Itse oon ainakin ihan virallisesti vienyt kaksi kappaletta mokomia. Itseltäni siis viety yksi. ;D
Ensimmäinen omistani oli ensimmäinen kunnon poikaystäväni ja toinen täysin randomtuttavuus, joka oli siis jo 22-vuotias tämän tapahtuessa. En tiedä miten se on mahdollista, mutta enää en usko 24-vuotiaan neitsyenkään olevan täysin mahdoton. Jee. Lisäksi jouduin vielä tuttavapariskunnan suhdeongelmien välittäjäksi, joten iltä oli melko draamantäyteinen.

Haha. Kaverini on lihonut viime aikoin melkoisesti, ja alkaa jo lähennellä mun mittasuhteita. Ja selluliittiä sillä on rutkasti enemmän kuin mulla. Juhlapäivä!

AARG.

Ensialkuun tähän vähän vanhojen asioiden päivitystä.

Kevään lääkkeidenvaihdossa sairaalassa sain viimein virallisen diagnoosini, eli bibolaari tyyppiä II. Siihen syön siis yhä ketiapiinia 300mg päivässä, melatoniinia välillä iltaisin.

Äiti juopottelee edelleen kaikenmaailman hoitojaksoistaan huolimatta. Tosin ihan viimeisimmät pari viikkoa on suht koht pysynyt erossa. Osittain laihdutusinnon ansiosta ja sitten sen, että vietti reilun viikon omalla äidillään "kesälomalla". Veli on ihan ok ja normaali nykyään, ei koske pilveen.

Molemmat "tuntemistanne" existä seurustelevat yhä samojen tyyppien kanssa. Kumpaakaan en ole aikoihin tavannut, ja myöhempää tulen tuskin enää tapaamaankaan. Muihin hoitoihin en juuri ole pitänyt yhteyttä.

Oli varmaan vielä jotakin, mutta en nyt muista. Eli siis uudempiin aiheisiin.

Töitä olen viimepäivät ennen tulevan loman alkua paiskinut kuin pieni porsas. Eli ihan hiessä tässä helteessä. Onnistuin jopa vähän rikkomaan oikean ranteenikin, mutta en niin pahasti että se tahtia haittaisi. Ei enää pitkään jäljellä niin pääsen lomailun pariin toteuttamaan itseäni. Mikä vähän kyllä hirvittää, sillä edessä on mm. lenkkeilyn aloittaminen ja muutto. Lisäjännitystä tuo vielä alkoholisoitumiseni... Kesä ei todellakaan tähän mennessä ole sujunut kuivin suin ja en oikein usko että vapailu edesauttaisi asiaa.

Tänään törmäsin töissä entiseen koulukaveriin / hoitoon (ajoilta ennen blogia). Tai korjaus: EN onneksi törmännyt, sillä huomasin hänet hyvissä ajoin ja parin varmistavan vilkaisun jälkeen, todettuani hänet häneksi, piilouduin sniikisti. Tyyppi on mut nähnyt viimeksi varmaan puolitoista vuotta sitten, joten en ikimaailmassa toivoisi juuri hänen näkevän kaikkia läskejäni. Onneksi ei siis nähnyt. Mutta melkoista sydämenpamppailua koin loppuillan töissä ja valuessani keskustan läpi kotia kohti.

Muuta töissä tapahtunutta: Seksipuheet. Varmaankin jostakin miehisestä pörhistelyntarpeesta johtuen ovat pari työpaikkamme mieshenkilöä intoutuneet kehuskelemaan kesäisillä valloituksillaan viime aikoina. Hyvin avoimesti myöskin ryhtyneet flirttailemaan kaikenmaailman arvoisiksi näkemilleen naisille. Vaikka en kumpaankaan heistä vetoa tunne (vaikkakin olen molemmista nähnyt härskejä unia) on tämä nyt päässyt buustaamaan seksuaalista itsetietoisuuttani jossakin määrin. Varmasti ei kumpikaan näkisi nykyistä ruhoani flirttailun saati sitten syvemmän toiminnan arvoisena. Perkele.

Johtopäätös - kaksi uutta hyvää syytä laihtua:
1. Törmääminen vanhoihin (noh, miksei uusiinkin) hoitoihin.
2. Miespuolisten työkavereiden huomaaminen mut naisena.

Hmm. Piti kirjoittaa paljon tänään, mutta jutut loppuivatkin kesken. Ei kun kauneusunille odottamaan huomista työpäivää.

Kuuma kesä kesä kuuma.

Aight...
Eipä ole mun superdietti (ylläriylläri) edistynyt ihan suunnitelmien mukaan... Mutta, rehellisyyden nimissä jotain edistystä on sentään päässyt tapahtumaan.
Ensinnäkin löysin netistä kotimaisen sh-keskustelupalstan entisen suljetun Lasiluurangon tilalle, ja rekkasin toki sinne päivän pari tutkiskeltuani paikkaa. Sieltä olen nyt saanut edes vähän henkistä inspiraatiota ja ehkä jopa ihan käytännön hyötyäkin. Onneksi on tuollainen paikka, koska Lasiluurangon kadottua olen sellaista kipeästi kaivannut. Blogi kun on vähän yksipuolinen inspiksenlähde.
Toiseksi taas olen alkanut vihdoin viimein ja suureksi helpotukseksi kiinnostua liikkumisesta! On tätä odotettukin. Kaukana ovat ne superihanat ajat jolloin (en kyllä painoltani ollut ihan ihannekunnossa) pitkät juoksumatkat ja salitreenit toivat puhtia ja iloa arkeen. Viimeisen, ee, ehkä vuoden ajan en ole liikkunut about ollenkaan. Jos nyt satunnaisia baaritanssi-iltoja ja kävelyitä ei lasketa. Duunikin kun on pari vuotta ollut fyysisesti huomattavasti letkeämpää kuin aiemmin. Voi että, sitäkin raskautta melkein kaipaan. Melkein.

Uusi keskustelupalsta on karvas muistutus siitä, miten olen joskus ollut Samanlainen. Miltei alipainon rajoilla ja silti ahkera laihduttaja. Ja myös siis urheilija. Katsellut vähänkään hoikkaa paksumpia ihmisiä ajatellen että he ovat epäonnistujia. Mikäs minä sitten nyt olen? Pidänkö itseäni epäonnistuneena? Kyllä ja ei. Sisäinen laihaminä huutaa jatkuvalla syötöllä epäonnistumista, mutta toisaalta viimeinen vuoteni on myös ollut kova paikka henkisesti. Olen myös onnistuja, koska olen siitä selvinnyt voittajana. Maksumieheksi on ikävä kyllä joutunut fyysinen puoli. Eli koska nyt on kaikki kunnossa, on aika palata taas eheäksi henkinen-fyysinen -onnistuja kokonaisuudeksi. (Hahha, hei hyvä suomenkieli.)

Miesrintamallakaan ei viimeisen vuoden aikana ole satunnaisia sekoiluja lukuunottamatta tapahtunut niin yhtään mitään. Mutta oikeastaanpa se ei edes haittaa. Toki sitä välillä kaipaa (esim. herkkiä leffoja katsellessa) sitä läheisyyttä jonkun spesiaalin kanssa, mutta suurimmalta osalta aikaa ei. Luulen että tuokin on ollut osa tätä itsensä-kokoilu-projektiani. Plus että eipä tällaisena urpo-läski-juoppo-työnarkki-mainitsinkojoläski-rakoperseenä miehelään tekisi mieli mennäkään.

Jees. Toiset tekee uudenvuodenlupauksia, minäpä teen puolenvuodenlupauksen näin kuukautta jäljessä. Ainakin pian alkavan lomani ajan keskityn täysillä itseeni ja fyysiseen hyvinvointiini, sekä ehkä jopa yritän keskittyä blogiinkin enemmän. Wou.

Nyt ne ylikilot kuriin!

Dieettiä takana kolme päivää. Ekat kaksi sujui loistavasti, alle 1000 kilokalorin päivätahtia. Kolmantena sitten repsahdin eli päivän saldoksi jäi Nutrilett pirtelö 200 kcal, Carrolssin clubburgerateria, eli mitähän siitä tulis... Ja sitten vielä illalla kohtalaisesti alkoholia ja muutama leipä. Mutta sovitaanpa että tuo oli mässäilypäivä ja että tänään taas uusin voimin kohti tavoitteita.

Nykytilanne on siis se että ylipainoa on noin 8,5 kiloa ja tavoitteena saada ne pois syyskuun alkuun mennessä tai vähintäänkin syyskuun aikana. Noita ryyppäjäisiä kun ilmeisemmin on tiedossa tässä ja elokuussa on vielä lomakin. Tosin olen todennut vapaapäivinä laihdutuksen paljon helpommaksi kuin mitä töissä. Suurin motivaattorini tässä nyt on miehet, tai lähinnä ehkä yksi tietty mies. On alkanut suhtautua mukavan lämpimästi ja kiinnostusta ehkä riittäisi munkin puolelta. MUTTA EI TÄLLAISENA VALAANA.

Noniin, nyt suuntaan kauppaan ostamaan kaikkea ehdotonta laihdutusruokaa! Onneks on kesä, pysyy fiiliksetkin niin korkeella! (Läskeistä huolimatta.)

Summer wine!

Joopajoo. Eilen puhuin kaverin kanssa miten uskomatonta on, että on kesä. Vastahan nauroin kesäkuulle sovitun lääkäritapaamisen olevan vielä ikuisuuden päässä. Pääsykokeeseenkin piti olla lukuaikaa vielä vaikka kuinka ruhtinaallisesti. Puhumattakaan siitä että joku juhannus kolkuttelee jo ovella. Ounnou. Olen siis jo niin vanha että aika kuluu liian nopeasti. Ih, hyvin muistan ne ajat penskana kun ainoa vaihtoehto oli möyriä lattialla vanhempien edessä mölisten "eioomitääntekemistäeioomitääntekemistä...". Minne se fiilis on kadonnut? (Vaikka jos totta puhutaan, on tässä pääsykokeen jälkeisinä päivinä välillä tuntunut melkein samalta. Netti ei kiinnosta kun siellä on kökkinyt jo tunteja, ei ole hyviä kirjoja lukematta, kirjastoon on liian pitkä matka tai se on kiinni, sama juttu leffojen kanssa ja telkkariakin on tullut tuijotettua pieni ikuisuus. Ainoat vaihtoehdot on käytännössä syöminen, juominen, tupakoiminen ja kavereiden kanssa hengailu. Mutta nekin yleensä vaativat jotain: valmisteluja. Plääh.)

Ainiin ja miten niin se nutrausdieetti? No, meni pyöreät viikonpäivät ennenkuin sain aikaiseksi marssia ostoksille ja ostaa itse dieettitarpeet. Nyt on jääkaapissa koskemattomat kuusi Nutrilett ja Naturdiet tetraa. Syönyt tämän viikon aikana olen siis aika vaihdellen. Hyviä ja huonoja päiviä. Mutta jostain juhannuskunnosta en tosiaan enää haaveile. Jos edes syys-.

Mikähän siinä muuten on, että aina kun nykyään nukun päiväunia näen jostain syystä seksiunia? Ei se nyt mitenkään haittaa, mutta miksi se tapahtuu päivällä. Yöuniin nämä näkymät eivät jostain syystä ole eksyneet.

Nojoo, nyt lopetan ja yritän mönkiä kauppaan tuohon sadan metrin päähän. Täytyyhän sitä olla tekemistä (syömistä) sitten kun tulee tylsää (on istunut koneella 12 tuntia). Jospa sitä huomenna vaikka repäisisi ja kävisi lenkillä. Kävellen sentään, on vähän juoksukunto kadoksissa, todettu on.

Huomenna

Jes. Huomenna alkaa sitten kunnon nutraus. Ei tosin millään paketeilla vaan päätin kokeilla valmisjuomilla ja patukoilla jos tulee tarve pureskella. Paino tällä hetkellä varmaan jotain 84-83. Tavoitteena siis vähintään 60 sitten joskus. Liikunnan otan mukaan heti kun pääsen normaalipainon rajoihin.

Kilpikonnat jäävät sulle sinunhan ne on.

No tänne saavun taas kirjoittelemaan uuden ahkeruudenpuuskan siivittämänä, vaikka ei juuri mitään tähdellistä asiaa olekaan. :)
Matkoilla olin tässä välissä pari päivää ja tänään oli sitten tulevien opiskelujen kannalta melko tärkeä päivä.
Ruokapuoli heittää ihan häränpyllyä, miten se vyön kiristäminen näin pitkän tauon jälkeen voikin olla niin suuren työn takana? Jostain tarvitsisin nyt oikein kunnon buusti-inspiraation. Pitäiskö kokeilla sitä punasta rannekorua taas vaihteeksi? Nutraus tuntuu vähän turhalta, maksaa paljon ja jos inspistä on niin se on entistä turhempaa. Ja se tuskin mitään suurempaa inspiraatiota saisi käynnistymäänkään.
No tästäpä tuli nyt vaan tylsä pikapostaus, koska ei oikeastaan sen suurempaa asiaa ole. :/

Spice up your life.

Noniin. Koska ei hienoja aiheita vielä ole kommenttikasoittain jaettu, päätinkin tähän väliin koota kaikki lääkkeet mitä olen syönyt. Tosin sitä ennen tarina tältä päivältä. Jäin nimittäin näpistyksestä kiinni. Olin kierrellyt eri putiikkeja ees taas ja hihaan tarttunut kaikkea pientä mukavaa. Viimeisessä paikassa vartijat ottivat kiinni ja pääsin jopa poliisiasialle. Hieman tuli päiväsakkoa ei sen kummempaa. Ei kaduta, eniten vituttaa tuo sakko, kun muutenkin on rahat tiukilla. Tosin se lohduttaa hieman, että olen aiva takuuvarmasti elämäni aikana pöllinyt paaaaljon suuremman kuin tuon sakkohomman edestä. Kaiken huippu vielä oli, että päästyäni kyttikseltä kiersin samantien uudestään pöllimiskauppani ja vein uudet tavarat poliisien takavarikoimien tilalle. Että silleen.

Reseptittömiä lääkkeitä käytän lähinnä särkylääkkeinä. Mukaan mahtuu kuitenkin myös pahoinvointilääkkeet jos on matkoja tiedossa. Laihdutusaikana Levolac kuuluu myös teen sekaan.

Samantekeviä lääkkeitä, mutta reseptillä olen sitten syönyt muunmuassa allergiaan (tabletti, silmätipat, nenäsumute) ja astmaan (avaava Ventoline ja hoitava kortisonisumute, nimeä en muista). Sekalaisiin sitkeisiin flunssiin on tullut lyhyitä antibioottikuureja. Pidemmän kuurin akneen Apocyclinillä eli tetrasykliinillä olen ottanut kahteen kertaan. Myös särkylääkkeitä olen syönyt menkkakipuihin respalla, eli Clotamia. E-pillereitä olen käyttänyt neljää eri merkkiä, eli aikajärjestyksessä Mercilonia, Minuletia, Cilestia ja Diane novaa.

Masennuslääkkeistä ihan alkuu Cipramilia, myöhennun muiden lääkkeiden ohella Cipralexia. Psyykelääkitys tuon ssri:n jälkeen alkoi ketiapiinilla (Seroquel, Ketipinor) ja vaihtui myöhemmin Risperdaliin ja valproaatti Deprakineen. Niiden jälkeen vaihdettiin Litiumiin ja siitä Leponexiin, josta taas ketiapiiniin. Bentsoista omalla respalla olen syönyt Oxaminia ja Tenoxia. Muuta kautta tuttuja mömmöjä taas ovat ainakin Stesolid, Anafranil, Opamox, Zopinox ja Tramal.

Toivottavasti ei jäänyt puuttumaan mitään! :)

And meanwhile you know I never cry.

Uskoin pitkään, että tästä on tulossa jäähyväispostaus. Sitten luin kaikki vanhemmat tekstit ja totesin niissä sittenkin olevan jotakin yhtenäistä järkeä. Olen alkanu pitää tai ajatuksissa on alkaa pitää varsinaista omaa blogia vailla aivan salaisimpia ja syvempiä paljastuksia ja ihan siis epäanonyyminä. Mutta siitä varmaan lisää vielä myöhemmin.

Nyt pikaiset päivitykset olennaisimpien osa-alueiden kohdalta...

Kuten jo toukokuun pikapostauksessa mainitsin olin taas lääkevaihdoksessa sairaalassa, ja nyt elän jälleen tutun ketiapiinin voimin. Ja lääkityksen osalta ihan hyvin menee, tosin e-pillereiden lopetusta olen taas alkanut harkita. Suhtautuminen sairaalahoitoon on muuttunut huomattavasti. Nykyään se on turvallinen pakopaikka, eli jos sellaista vielä joskus tulen kaipaamaan, niin en ainakaan sairaalapelolla pilaa tulevaisuuttani. Nykyinen hoito on kunnallisen puolen avohoitoa, eli pääsääntöisesti tapaan Hoitajaa säännöllisesti ja välillä yhteisissä hoitokokouksissa myös Lääkäriä. Melatoniin on ketiapiinin tukena nukkumiseen. Bentsoja vedän erittäin harvoin, mutta tolet on nousseet ihan hurjiksi.

Tuolla menneisyydessä mukana pyörinyt "Uusi mies" on nyt lopullisesti pois kuvioista. Tapasin häntä vielä muutaman kerran ja mukavaa oli, mutta lopetuksen aiheutti lopulta hänen muuttonsa kauas täältä omilta huudeiltani. Vaikka kävin uutta kämppää katsastamassa, niin totesimme välimatkan liian vaativaksi. Vaikka muuten ehkä kiinnostusta molemminpuolin olisi kenties ollut.

Muuten suhde-elämä on matanut hiljaa. Pari sekoilua on ollut ja exät pyörivät yhä uusiensa kanssa.

Kotonani on remontti joten joudun kesän asumaan sukulaisten nurkissa. Ihan mukavasti mennyt kuitenkin. On jopa ollut kivaa palata lapsuudenmaisemiin, sillä moni vanha kaverikin täällä vielä pyörii.

Lääkkeistä ja liikkumattomuudesta johtuva lihominen on venynyt ihan äärimmäisiin mittoihin, eli huippupainoni ikinä on tällä hetkellä ja huimat 82 kiloa. Eli siinä on jopa ylipainoa 8 kiloa. Kauheaa verrata noihin laihdutusyrityksiin menneisyydessä kun on ollut 3 kiloa väliä alipainon rajalle. Nojoo, tästä ei siis suunta voi olla kuin ylöspäin. Tupakoin yhä, mutta laihdutuksen ohessa aion kyllä sen lopettaa seinään ja mitä pikemmin sen parempi. Viina ei tuppaa enää nousemaan päähän niissä määrissä mitä sitä jaksan yhteen syssyyn vetäistä. Eli senkin käyttöä voisi aktiivisesti pyrkiä minimalisoimaan. Ainakin kaikkea turhaa arkiryypiskelyä. Eli dieetti ja terveet elämäntavat taas kunniaan!

Koulun suhteen mulla uusia suuria suunnitelmia, saa nähdä miten niissä käy. Inhoan myöhemmin enemmän jos tarpeen. Duuni sujuu loistavasti, enemmänkin sitä tosin saisi olla.


Noniin, nyt kiitos kommenttia siitä oliko järkeä tai kivaa että päätin pitää ko blogini hengissä? Ja lisäksi jos avaan laajemmin elämääni käsittelevän blogin olisiko kiinnostusta lukea sitä? Ja mieluusti otan myös mahdollisia postausaiheideoita vastaan. :)

Hyvää kesänalkua kaikille!

Pitkästä aikaa taas.

Jonkun aikaa olin sairaalassa lääkkeiden vaihdossa ja nyt ihan mukavat fiilikset. Jos ei oteta lukuun tota ylimäärästä reilua 20 kiloa vyötäröllä. Fuk. Koitan olla aktiivisempi tulevaisuudessa. :)

Taas.

Ohhoh. Onpa mulla ollu taukoa. Tällä välillä ehtinyt tapahtuakin.

Molemmat exät seurustelee jo uusien heilojen kera. Itse pakerran sinkkuna.

Mutta pääaiheeseen. Joko lääkkeistä tai huonosta itsekurista tai sairaalajaksoista johtuen painoa on tullut niin helvetisti, että nyt alkaa se dieetti. Aamen. Raportoin tuloksista.