sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2010

And meanwhile you know I never cry.


Uskoin pitkään, että tästä on tulossa jäähyväispostaus. Sitten luin kaikki vanhemmat tekstit ja totesin niissä sittenkin olevan jotakin yhtenäistä järkeä. Olen alkanu pitää tai ajatuksissa on alkaa pitää varsinaista omaa blogia vailla aivan salaisimpia ja syvempiä paljastuksia ja ihan siis epäanonyyminä. Mutta siitä varmaan lisää vielä myöhemmin.

Nyt pikaiset päivitykset olennaisimpien osa-alueiden kohdalta...

Kuten jo toukokuun pikapostauksessa mainitsin olin taas lääkevaihdoksessa sairaalassa, ja nyt elän jälleen tutun ketiapiinin voimin. Ja lääkityksen osalta ihan hyvin menee, tosin e-pillereiden lopetusta olen taas alkanut harkita. Suhtautuminen sairaalahoitoon on muuttunut huomattavasti. Nykyään se on turvallinen pakopaikka, eli jos sellaista vielä joskus tulen kaipaamaan, niin en ainakaan sairaalapelolla pilaa tulevaisuuttani. Nykyinen hoito on kunnallisen puolen avohoitoa, eli pääsääntöisesti tapaan Hoitajaa säännöllisesti ja välillä yhteisissä hoitokokouksissa myös Lääkäriä. Melatoniin on ketiapiinin tukena nukkumiseen. Bentsoja vedän erittäin harvoin, mutta tolet on nousseet ihan hurjiksi.

Tuolla menneisyydessä mukana pyörinyt "Uusi mies" on nyt lopullisesti pois kuvioista. Tapasin häntä vielä muutaman kerran ja mukavaa oli, mutta lopetuksen aiheutti lopulta hänen muuttonsa kauas täältä omilta huudeiltani. Vaikka kävin uutta kämppää katsastamassa, niin totesimme välimatkan liian vaativaksi. Vaikka muuten ehkä kiinnostusta molemminpuolin olisi kenties ollut.

Muuten suhde-elämä on matanut hiljaa. Pari sekoilua on ollut ja exät pyörivät yhä uusiensa kanssa.

Kotonani on remontti joten joudun kesän asumaan sukulaisten nurkissa. Ihan mukavasti mennyt kuitenkin. On jopa ollut kivaa palata lapsuudenmaisemiin, sillä moni vanha kaverikin täällä vielä pyörii.

Lääkkeistä ja liikkumattomuudesta johtuva lihominen on venynyt ihan äärimmäisiin mittoihin, eli huippupainoni ikinä on tällä hetkellä ja huimat 82 kiloa. Eli siinä on jopa ylipainoa 8 kiloa. Kauheaa verrata noihin laihdutusyrityksiin menneisyydessä kun on ollut 3 kiloa väliä alipainon rajalle. Nojoo, tästä ei siis suunta voi olla kuin ylöspäin. Tupakoin yhä, mutta laihdutuksen ohessa aion kyllä sen lopettaa seinään ja mitä pikemmin sen parempi. Viina ei tuppaa enää nousemaan päähän niissä määrissä mitä sitä jaksan yhteen syssyyn vetäistä. Eli senkin käyttöä voisi aktiivisesti pyrkiä minimalisoimaan. Ainakin kaikkea turhaa arkiryypiskelyä. Eli dieetti ja terveet elämäntavat taas kunniaan!

Koulun suhteen mulla uusia suuria suunnitelmia, saa nähdä miten niissä käy. Inhoan myöhemmin enemmän jos tarpeen. Duuni sujuu loistavasti, enemmänkin sitä tosin saisi olla.


Noniin, nyt kiitos kommenttia siitä oliko järkeä tai kivaa että päätin pitää ko blogini hengissä? Ja lisäksi jos avaan laajemmin elämääni käsittelevän blogin olisiko kiinnostusta lukea sitä? Ja mieluusti otan myös mahdollisia postausaiheideoita vastaan. :)

Hyvää kesänalkua kaikille!

1 kommentti:

aaamu kirjoitti...

Pidä blogisi ihmeessä hengissä:) Olen lueskellut tätä jo pitkään, mutta oon laiska kommentoimaan:) Tsemppiä!