Silmä-alukset lentää

Okkeis. Nyt on sit terveys varmaan pettämässä ihan viimesen päälle ja mitäs se taas tietää... No laihiksen kiristystä jälleen. Oon nyt tässä taas slööbaillu miten sattuu, ajatellu että kyllä se kunnon ruoka tiellä pitää ja paino putoaa itsekseen. No eipä varmaan, ja jos ei muuta niin ei ainakaan kunnolla. Eilen ja tänään on illalla vääntäny alavatsaa ihan yhtäkkisinä kohtauksina ja hullun lailla. Eilen olin jo lähes ambulanssia soittamassa kun tuntu siltä että kohta synnytän. Aaltomaista kipua, joka sellasen viis minuuttia aina kesti ja koko ajan koveni. Mut sitten lievenikin onneksi, ja tänään tiesin sitten jo missä mennään. Mut ihan oikeesti aivan henkeäsalpaavaa.

Muutenkin luottelen tässä kaikki mahdolliset vaivani aina sisältyvän tuohon painoon. Päätä särkee? Laihduta. Menkat myöhässä? Laihduta. Rytmihäiriöitä? Laihduta. Ja oikeestaan ihan tosioikeesti uskonkin pohjimmiltaan, että moni vaiva kaikkoaisi tai ainakin kutistuisi sillä painonpudotuksella. Tuntuu ihan uskomattomalta, että olen todella noin parissa vuodessa päästänyt itteni tällaiseen kuntoon. Siis minut itseni. Pakanallinen omatuntoni sinkautti jopa yksi ilta taivaalle vallan rukouksen tätä painonpudotusproggista koskien.

Töitä on ihan älyttömästi, mikä on toki ihan hyväkin. Ei tarvi pähkäillä ja ahdistella koulujuttujen kanssa, vaan voi hyvällä omallatunnolla paiskia hommia. Eikä se rahanansaitsemispuolikaan mitenkään mahdottoman ikävä ole. Ainakin vuodenvaihteeseen asti olen näillä näkymin niin kiinni töissä, ettei aikaa koululle piisaa. (Eikä varmaan ikävä kyllä aktiiviselle liikuntaharrasteellekaan. Mutta okei, sen aikahan pitikin olla vasta sitten kun painosta on osa saatu jo veke.) Oikeestaan tällä hetkellä tuntuu, että elämä on asettunut aika hyvään muotoon juuri tälle hetkelle. On sopivasti kaikkea kaivattua juuri nyt, mutta ei toisaalta tiukkoja sidoksia jatkaa tällä samalla mallilla kovin pitkään. Ainoa mihin ehkä tarvitsisin muutosta juuri nyt on oma rahankäyttö. Huimasti olen petrannut ja tavallaan tilanne on senkin suhteen tosi hyvin. Mutta toisaalta nyt kun rahaa töiden seurauksena on tulossa, niin yritän varoa tuudittautumista siihen. Mieluummin panostan sopiviin joululahjoihin muille ja itseeni tarkoitetut varat käytän velkojen lyhennyksiin. Eipä niitä paljoa ole, mutta silti ensisijaisesti niistä eroon ja sitten vasta säästöön (ja ehkä sitten jotain muuta mukavaa, jos tuntuu).

Käytän mielestäni esimerkiksi ihan tolkuttomasti rahaa ruokaan. Suurin osa siitä on laiskuutta. "Koska laihdutan, tarvin jotain kevyttä, niin otan sit tän salaatin." Joo ja itse jos tekis sais kolmet salaatit siihen samaan hintaan. Tai sitten en käy kaupassa ollenkaan, koska laihdutan ja pärjään sillä mitä kotoa löytyy ja sitten huomaankin, että tarvin sitä ja tätä ja joudun juoksemaan kalliiseen lähikauppaan josta tarttuu vaikka mitä yllätysostosta hihaan. Ja se mikä ei mee ruokaan menee sitten juomaan. Että joo. Ehkäpä jos alottais käymällä kaupassa vaan jokatoinen päivä. Sit vois harventaa vaikka pariin kertaan viikossa ja se jo varmaan auttaiskin aika paljon.

Ja sitten hei. Täällä lueskeli joskus joku kielenhuoltaja tai vastaava. Olis taas tullu eteen kinkkinen kysymys. Onko se silmänaluset vai silmänalukset? Itseäni otti päähän se telkkarissa pyörinyt voidemainos, jossa hoettiin miljoona kertaa silmänaluksia. Aattelin, että onpa joku mainostoimisto taas tehny tehtävänsä kun kirjottelee jostain aluksista (siis laivoista tai sellasista). Sitten törmäsin jossain lehdessä kuitenkin mielipidekirjotukseen, tms. ja siinä oli joku päivitelly että kun nykyään on silmänaluksetkin muuttunu alusiksi, että niin on maailma hunningolla. Siis apua olinko mä väärässä?

Ahdistelua.

Kohta on joulu! Ja hyvin epätyypilliseen tapaan oon jopa jo ostanut muutaman lahjan näistä syksymme lukuisista 3+1-kampitus-pimeät-hinnat-kuutamolla-sembalo-päiviltä. Myöskin ikävät määrät kaikenlaista mässyä on tarttunut mukaan koska "nyt on niin halpaa, et ehtii sitä laihduttaa myöhemminkin". Äiti on ollu ihan skitsona, todellakin saanu kirskutella hampaita että edes joten kuten kestää.

Yläasteaikanen "exä" ahdistelee feisbuukin tsätissä ja tekstareilla ja soitellen. En oo vastannu puhelimeen enkä tekstareihin, mut feissarissa jutskaillu jos on ollu tylsää. Se varmaan luulee et oon vieläkin se hoikka ja hehkee, jonka muistaa. Jos näkis mun valasruhon, niin varmana perääntyis. Toinen entinen hoito taas ällöttää seksihulluudellaan. Sekään ei kyllä tiedä että oon lihonu. Haluis jotain seksikokeiluja tehdä. Hah, you wish.

Tää paskiainen painuu nyt pikapostauksen jälkeen nukkumaan, että jaksaa huomisen turborutistuksen duunissa kunnialla.