Kuuma kesä kesä kuuma.

Aight...
Eipä ole mun superdietti (ylläriylläri) edistynyt ihan suunnitelmien mukaan... Mutta, rehellisyyden nimissä jotain edistystä on sentään päässyt tapahtumaan.
Ensinnäkin löysin netistä kotimaisen sh-keskustelupalstan entisen suljetun Lasiluurangon tilalle, ja rekkasin toki sinne päivän pari tutkiskeltuani paikkaa. Sieltä olen nyt saanut edes vähän henkistä inspiraatiota ja ehkä jopa ihan käytännön hyötyäkin. Onneksi on tuollainen paikka, koska Lasiluurangon kadottua olen sellaista kipeästi kaivannut. Blogi kun on vähän yksipuolinen inspiksenlähde.
Toiseksi taas olen alkanut vihdoin viimein ja suureksi helpotukseksi kiinnostua liikkumisesta! On tätä odotettukin. Kaukana ovat ne superihanat ajat jolloin (en kyllä painoltani ollut ihan ihannekunnossa) pitkät juoksumatkat ja salitreenit toivat puhtia ja iloa arkeen. Viimeisen, ee, ehkä vuoden ajan en ole liikkunut about ollenkaan. Jos nyt satunnaisia baaritanssi-iltoja ja kävelyitä ei lasketa. Duunikin kun on pari vuotta ollut fyysisesti huomattavasti letkeämpää kuin aiemmin. Voi että, sitäkin raskautta melkein kaipaan. Melkein.

Uusi keskustelupalsta on karvas muistutus siitä, miten olen joskus ollut Samanlainen. Miltei alipainon rajoilla ja silti ahkera laihduttaja. Ja myös siis urheilija. Katsellut vähänkään hoikkaa paksumpia ihmisiä ajatellen että he ovat epäonnistujia. Mikäs minä sitten nyt olen? Pidänkö itseäni epäonnistuneena? Kyllä ja ei. Sisäinen laihaminä huutaa jatkuvalla syötöllä epäonnistumista, mutta toisaalta viimeinen vuoteni on myös ollut kova paikka henkisesti. Olen myös onnistuja, koska olen siitä selvinnyt voittajana. Maksumieheksi on ikävä kyllä joutunut fyysinen puoli. Eli koska nyt on kaikki kunnossa, on aika palata taas eheäksi henkinen-fyysinen -onnistuja kokonaisuudeksi. (Hahha, hei hyvä suomenkieli.)

Miesrintamallakaan ei viimeisen vuoden aikana ole satunnaisia sekoiluja lukuunottamatta tapahtunut niin yhtään mitään. Mutta oikeastaanpa se ei edes haittaa. Toki sitä välillä kaipaa (esim. herkkiä leffoja katsellessa) sitä läheisyyttä jonkun spesiaalin kanssa, mutta suurimmalta osalta aikaa ei. Luulen että tuokin on ollut osa tätä itsensä-kokoilu-projektiani. Plus että eipä tällaisena urpo-läski-juoppo-työnarkki-mainitsinkojoläski-rakoperseenä miehelään tekisi mieli mennäkään.

Jees. Toiset tekee uudenvuodenlupauksia, minäpä teen puolenvuodenlupauksen näin kuukautta jäljessä. Ainakin pian alkavan lomani ajan keskityn täysillä itseeni ja fyysiseen hyvinvointiini, sekä ehkä jopa yritän keskittyä blogiinkin enemmän. Wou.

Nyt ne ylikilot kuriin!

Dieettiä takana kolme päivää. Ekat kaksi sujui loistavasti, alle 1000 kilokalorin päivätahtia. Kolmantena sitten repsahdin eli päivän saldoksi jäi Nutrilett pirtelö 200 kcal, Carrolssin clubburgerateria, eli mitähän siitä tulis... Ja sitten vielä illalla kohtalaisesti alkoholia ja muutama leipä. Mutta sovitaanpa että tuo oli mässäilypäivä ja että tänään taas uusin voimin kohti tavoitteita.

Nykytilanne on siis se että ylipainoa on noin 8,5 kiloa ja tavoitteena saada ne pois syyskuun alkuun mennessä tai vähintäänkin syyskuun aikana. Noita ryyppäjäisiä kun ilmeisemmin on tiedossa tässä ja elokuussa on vielä lomakin. Tosin olen todennut vapaapäivinä laihdutuksen paljon helpommaksi kuin mitä töissä. Suurin motivaattorini tässä nyt on miehet, tai lähinnä ehkä yksi tietty mies. On alkanut suhtautua mukavan lämpimästi ja kiinnostusta ehkä riittäisi munkin puolelta. MUTTA EI TÄLLAISENA VALAANA.

Noniin, nyt suuntaan kauppaan ostamaan kaikkea ehdotonta laihdutusruokaa! Onneks on kesä, pysyy fiiliksetkin niin korkeella! (Läskeistä huolimatta.)