Ketutus.

Siis voi perse tätä oloa. Ei ruuan suhteen mitään ongelmia mutta muuten. En jaksais siivota tätä messevää sotkukämppääni. En hoitaa koiraa. En tavata kavereita. En lähteä ryyppäämään. En edes mennä suihkuun, mikä kyllä on pakko tehdä ennen kuin voin tehdä mitään muuta. Edes Höyhen ei kiinnosta. Varmaan pitää tänäänkin bentsotella että tulee sosialisoinnista yhtään mitään.
Eilinen oli niin superahdistava. Olin niin 1000-prosenttisesti kiinni ruuassa ja syömisessä ja kaloreissa että yäk. En mä nyt ihan tollastakaan halua. Tottakai pitää katella mitä syö ja pitää minimissä, mut haluisin mä nyt välillä muutakin ajatella.

Äitiä kävin sairaalassa moikkaamassa ja puhuin hoitajillekin. Toivottavasti nyt pitävät sitä siellä tarpeeks kauan että tulis oikeet diagnoosit ja oikeesti kuntoonkin.