keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2008

Rakas blogini.

Valtakunnassa kaikki hyvin. Aurinkoisesti ja keväisesti. Mitä nyt mielessä lepattelevat mystiset ideat ja suunnitelmat, toiveet ja kaikenlaiset haaveet. Hypin niin sanotusti seinille, sillä energiaa löytyisi mutten onnistui kanavoimaan sitä oikein mitenkään. Kaikki painaa päälle ja silti kaavailen lisää töitä pääni menoksi.
Stressi, stressi, stressi. Tentti, essee, työ, mahdollinen työpaikan vaihto, pääsykokeet, rahatilanne, vapaa-ajanvietto, kavereiden tapaaminen, kuntoilu, laihdutus, sekalaiset velvollisuudet, parisuhde, seksielämä, äiti, veli, äidin koira, mummo, kesäloma, vakuutusyhtiön vaihto, syöminen, taloudenhoito, bussilipun vaihto pyöräilyyn... Kaikki vaan vaatii jatkuvasti jotain! Ja en osaa kanavoida energiavirtojani oikeassa suhteessa ja järjestyksessä kaikkeen.
Haluaisin vaan ottaa unipillerin, naukkia päälle pullon hyvää viiniä, napsia vähän suklaata, katsella auringonnousua/-laskua/telkkaria/niityllä kirmaavia hevosia/pornoa/you-name-it ja nollata. Olla tekemättä. Ja mieluiten tän koko kevään, niin että noi edellä mainitsemani stressinpoikaset hoituisivat ihan omalla painollaan. Gah. Taitaa olla mahdoton haave. (Miten musta tuntuu että tällaisista ajatuksista olen joskus jonnekin kirjoittanut ennenkin?)
Mutta hahaa! Eilen olin sitten ekan kerran itsekseni salilla. Ja on kyllä paikat kipeet. Urheasti aattelin silti ponnistaa tästä illalla vielä syvävenyttelyyn, koska sitä notkeutta kyllä kaipaisin kipeääkin kipeämmin lihasvoiman ohella. Ja muutenkaan en malta ihan aloillani olla juuri tänään.
Keittiö kuosissa, tenttiin luettuna noin 30 sivua, vessa priimasiisti, pyykit pesty ja kuivumassa, nettivelvotteet hoidettu ihan justiinsa kohta (tämä vielä) ja syöminenkin tältä päivältä kasassa. Ja silti oon nukkunut melkein puolille päivin tänään -tekosyynä karseat menkkakivut ja odotin särkylääkkeiden vaikutuksen alkamista. Kheh. No ehkä se teki tuon raskaan viikonlopun päälle hyvää.
Aion nyt vielä katsastaa vähän pro-ana sivuja, ja keho.net sivustoa, josta kuulin vasta tänään ekan kerran. Hmm...

Ei kommentteja: