Retuperällä...

Uhhuh! Kohtuu oukkeisti meni soittelukeikka, mutta liikaa tuli toki juotua. Töissä tänään pärjäsin kuitenkin ihan kohtuu maireesti, vaikka ainahan petrattavaa olis. Nyt lähinnä ketuttaa tää kellonajan hyppäääminen yhden tunnin yli yöllä, kun nimenomaan sitä lisänukkuma-aikaa kaipaisin, enkä päinvastoin. Mut huominen viel, niis sit on tää viikonloppu-urakka ohi. Saa taas palata arkeen. On kaikki ruokavaliojututkin ihan rempallaan nyt eilen ja tänään ollu. Outs.

Miekkonen joi eilen varmaan vähän enempi kun minä ja on vieläkin töissä, että kivat sille. Mutta sillä on sentäs huominen vapaa.

Pidin eilen tovin kädestä entistä "hoitoani" jota en about ole hipaissutkaan johonkin yli kahteen vuoteen. Oli aika extremeä. Se otti mua kädestä ja piti vaan kiinni ja pidin kyllä sitten takasin kun pääsin tilanteesta jyvälle. Jotain puol minuuttia-minuutti varmaan käsittäin oltiin ainaskin. Puhui mulle siinä samalla jotain tosi neuvovaa, ominaiseen tapaansa. Se oli mun mielestä vaan jotenkin niin kummallista. Ja jollain tavalla merkityksellistä. Oisin voinut jatkaa pidempäänkin! Voi kun vielä joskus onnistuisin / innostuisin / saisin tilaisuuden / uskaltaisin / oisin tarpeeks humpussa / you-name-it, että saisin sen kanssa puhuttua kaikki vanhat tapahtumat oikein olan takaa läpi. Mitähän sellasesta tulis? Vähän sellanen toisentasonen muistelukin saattais olla tavallaan kivaa, mutta vaan noin teoriatasolla. :) Äh, miksi piti olla duunia, enkä voinut jatkaa juhlimista ja katsoa mitä sitten olis käynyt... No, ehkäpä yritän vaan unohtaa koko homman ainakin ensi juhliin asti.

Taidan käydä kävelyllä happihyppelyllä ja selvittelemässä ajatuksiani ja tuulettumassa ja haaveilemassa ja sittenpä luulen että melkein menenkin jo nukkumaan. Ei tässä oo enää kun tosiaan 14 tuntia että pitää taas olla duunissa. :/

Aattelin muuten hankkia toimipisteen vaihdoksen jos meiän kakkosen paluu lomalta ei helpota ton päällikön palloiluja. En muuten jaksa enää.