perjantaina, elokuuta 22, 2008

Masennusta?

Itkettää-itkettää-itkettää, surettaa-surettaa-surettaa. Mikään ei kiinnosta. Huominen vielä pitkää rankaa työpäivää vastuuasemassa, mutta sitten sain järkättyä kahden päivän viikonlopun sunnuntaille ja maanantaille. Mies haluaa kuitenkin juhlia ja tänään on nyt siivottu ja leivottu, tosin itse jaksoin osallistua puolittain vain jälkimmäiseen. Alkuiltapäivä meni sängyn pohjalla.

Mutta. Suuri käänne. Hakeuduin hoitoon. Eilen töissä iski kesken päivän hillitön ahdistus-itkutilanne päälle ja pistin omalta osaltani putiikin hetkeksi katkolle pakonomaisen tunteen vallassa ja soitin rohkeasti vollotus jatkuen päivystykseen. Sieltä sanottiin että psykan sairaanhoitaja soittaa ennen puolta päivää. Ja se soitti. Sinnittelin ihan onnistuneesti siihen asti ja puhelimessa sitten taas hanat aukes. Thänk gaad sain ajan tälle päivää ja riensin töistä sinne. Alkuun hetken niagaroin taas lisää, mutta loppu tuosta 45 minsasta sitten juteltiin asioistani. Edellisenä iltana olin bentsohuuruissa kirjoittanut itku kurkussa lapulle ongelmani. Sen lapun sitten iskin tädin kouraan ja sanoin, että näistä pitäis puhua, etten nyt pääse luistamaan. Ja niistä sitten perusasiat kerroin. Listalla oli ahdistus, itkuisuus, masennus, syömisongelmat, raivokohtaukset ja ajoittainen maanisuus (?).

Täti nyt sinällään ei vielä juuri onnistunut auttamaan, tuntuu tällä hetkellä melkein että toisin päin. Sovittiin seuraava aika, joka on reilun viikon päästä. Tuntuu hurjan pitkältä ajalta. Jos tää ahdistustila jatkuu näin voimakkaana ja akuuttina siihen asti niin en tiedä miten kestän. Puhelinaika sillä on onneksi arkipäivisin, että soitan kyllä heti maanantaina, jos paha olo jatkuu koko viikonlopun vaikka on jopa vapaata. Tänään siis tuon keskusteluajan jälkeen kun on olo ollut tosiaan melko surkea. Stressattu, ahdistunut ja vaan todella kurja. Itku kurkussa koko ajan. Pakokauhu huomisesta ja sosialisoitumisesta, vaikka en millään jaksaisi.

Saa nähdä mitä tässä vielä käy. Jonot lääkäreille on vaan kuulemma tosi pitkät, mutta kyllä kai tuo hoitsukin voi jotain saada aikaan. En vaan jaksa nyt osata ajatella tai luottaa että mitä. Väsyttää.

Ei kommentteja: