Onnistunut päivä, mässyttelyä, onnistunut, mässyttelyä. Aarg. Hermoja raastavaa. Tänäänkin saan vaan koko päivän jännittää että miten käy. Ja missä vika? En vaan jaksa tota täsmäsyömistä. Töissä en ehdi, ja nyt kun on vapaapäivä niin et vaan jaksa/viitsi/eimukaoonälkä/eihuvitatehdäruokaa/you-name-it-once-again. Tosi kiva. Kyllä mä kohta meen syömään, mutta fakta nyt vaan on se, että kaloritilanne on tältä päivältä jotakuinkin 810 ja kello on jo kuusi. Eli sen "pitäisi" olla jotakuinkin ainakin 1200, mutta esim. 1400 ois pop. Ja kaupassa on tänään käytävä, ellen ala juoda kahvia mustana, leipää ilman proteiinipäällisiä, marjoja ilman jogurttia, jogurttia ilman mysliä, puuroa ilman hiutaleita ja myös Mies eläisi ilman maitoa. Sou. Senssit sortua nameihin kauppareissulla tällä hetkellä jotakuinkin ysin suhteessa yhteen, tms. Ha.
Tänään piti vapaapäivän kunniaksi ahkeroida myös kouluasioiden parissa, mut eipä oo näkyny, eipä oo. Vielä. (Ihan niinku jossain välissä muka?!?) Ei en ole negatiivinen, kyllä mä aion vielä tänään vähän alotella niitäkin. Huominen ois kanssa periaatteessa vapaa, ja aattelin pitää lepopäivänkin, sen verran hapotteli jalat tänään spinningissä, että vois tehdä gutaa. Mut voi olla etten malta olla käymättä töissä, vaikka ei huvittaiskaan. Sitä riemua kyllä vielä kesällä ehtii.
Hm. Mistäs tässä oikein kirjoittaisi? En enää tunnu jaksavan käydä päivittelemässä, kun ei ole mitään mieltä polttavaa puheenaihetta mistä kirjoitella. Ja okei, mässäilyn päälle haluan tietenkin kaikkea muuta kuin märehtiä ainakaan kirjallisesti juuri syömääni. :( Olen tosin orjallisesti onnistunut ruokapäiväkirjaani kirjaamaan ylös kaiken. KAIKEN KALOREITA MYÖTEN. (Auts!) Miksen sitten osaa lopettaa? Vaikka näen ne numeroinakin?
Tulevat koulupyrkimiset on viimein alkaneet stressaamaan. En onneks oo kovin paha stressailija, mutta kyllä tollanen nyt saa muhunkin vähän vipinää. Jaik. Järjen mukaan pitäis mennä hyvin, helpolla ja kevyesti sisään. Mutta kun ei tollasesta tiedä tai voi koskaan olla varma. Herran haltuun siis.
Onneksi olen mässäilyistä huolimatta (johtuen?) jaksanut liikkua hyvin. Ihan siis joudun täsmentämään itelleni, että huomenna nyt on lepo, eikä sali, koska tuntuu jaloissa siltä. Mieli palaisi hapottamaan vaan lisää ja lisää. Mut levossa se kehitys tapahtuu. Ja maratonkuntoon on vielä rutkasti kehitettävää!
Hei jes, nyt maha kurnii, eiku syömään. Yritän kehittää jonkin oikean kirjotusaiheen ensikerraksi. :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti