Liikaa?

Syönköhän mä sittenkin liikaa? Iik aak apua. Kauheeta tasapainoilua tää tällänenkin tuntuu pohjimmiltaan olevan. Stressaa tääkin. Niinkun kaikki.

Enimmäkseen koulu. Pitäis ja pitäis. Tulihan noita opparipisteitä äsköttäin kivasti tilille, mutta siitä vielä se ratkaiseva puuttuis. En vaan saa itestäni irti tai aikaseksi! En. Njää, mussunmussun, mielummin istun tuntikaudet netissä blogien/facebuukkien/you-name-it parissa, kun kirjotan pienen esseen. Johon menis about muutama tunti jos puolella perseella tekis! Tai luen tenttiin. Johon menis pari päivää jos vaan ne pari oikeasti raaskisi ja jaksaisi laittaa. Mikä mua vaivaa? Miten musta on tullut tällänen rimanhipoja lukion jälkeen? Että läpipääsy on riittävästi. Aarg. Kun monesti ei edes se tuppais onnistuu paitsi ehkä ihan viime tingassa.

Toinen murheenkryyni on duuni. Paska siis tuo uusi paikka. Paskempi kun edellinen. Joten haluan vaihtaa. Pitäis vaan saada lupa. Sitä nyt sitten huomisen suhteen pyörin täällä ku puolukka siellä pilussa, että saanko vai enkö saanko vai enkö. Pakkohan mun on saada! Arvokasta rivikamaa oon firmalle kuitenkin, samahan se niille missä vaikutan! Hopeso. :/

Tänään olin oiken kunnon tappo intervallitreenit ja sitten huominen pitäs malttaa lepäillä vaan ja tankata. Ylihuomenna on puolimaratoni. Jaik. Nyt sitten senkin kerroin, että terve vaan kun tuutte vastaan kadulla ja tunnistatte! :D

Sitten sitten. Viimeinen kenkku stressausaiheeni on mitä äärimmäisimmän kiusallinen ja kuten jo totesinkin: KENKKU. Eli seksuaalinen haluttomuus! Hahahaha-ha! Naurakaas nyt ensin sitten, ja keskitytäänpä taas. :) Jotenkin kummasti sellaine vaan on kadonnut ---jonnekin. Söin tuossa pillereitä jokin aika sitten (muutama kuukausi ehkä?) ja yhteensä parin kuukauden liuskat vedin. Niiden aikana alkoi tämä tällainen. Aluksi toki kuvittelin sen johtuvan pillereistä ja lopetin ne. Mutta nyt on kyllä jo kahdet tai kolmet menkat tulleet ja halut yhä jossakin. En tajua. Okei, onhan se luonnon määrittämää, että välillä ei haluta, että joskus sillon kivikaudella oltas muuten oltu koko ajan raskaana, ja hormonit nyt vaan on sellasia ja blaablaablaa. Mutta oikeesti. Ärsyttävää.

Ongelma ei VARSINASESTI ole miehessä. Tosin sen lähentely-yritykset eivät kyllä asiaa ole auttaneet. En vaan siis ole silleen kiinnostunut. Ei juuri tee mieli edes sitä sooloseksiäkään. Tai vieraita miehiä. Tai naisia. Tai eläimiä. Tai juuri mitään. Illalla menen vaan mielummin sänkyyn nukkumaan (bentsoissa tai ilman) ja aamulla pomppaan ahtamaan ortoreksista aamiaista mahd pian kitaani. Päivät on kiireisiä ja jos ei ole niin keksin kyllä jotain että sellaisia niistä saan. Että näin. Ja seksi ei kiinnosta. Vinkkejä? Neuvoja? Apua? Syön omegaa ja monipuolista, mutta halut ilmaantuu oikeestaan vaan nousuhumalassa. Tätä siis jatkunut nyt jostain tammikuusta siis. (Ja huom: tässä vaiheessa vasta totean että tämä olisi ongelma!!!) Ei sitä nyt tällasessa liitossa missään selibaatissa ole koko aikaa oltu, mutta tapahtuma X käy hyvin harvakseltaan, ja osaltani mielellä "no kaipa mä nyt tästä sytyn, ei tyrmätä heti alkuunsa". Ehkä tää on vaan se suhteen puutumisonkelma... :(

Enkö siis halua seksiä ja etenkin siis nyt puhutaan seksistä oman miehen kanssa koska suhteessamme on kenties jotain vialla?

Onko siis parisuhteeni pilalla ja näivettynyt ja kuolemaisillaan ja tuhoontuomittu ja epäonnistunut ja mennyttä kalua, kun seksielämä ei luista?

Voisinko korjata seksielämän korjaamalla suhdettani vai korjata parisuhdettani korjaamalla seksielämäni?



Onko vika minussa vai meneekö tämä, kuten moni vastaava asia vain ohi ja jos menee voiko sitä nopeuttaa jotenkin?

Tuleeko parisuhteessa suostua seksiin niin sanotusta velvollisuudentunteesta (no ei tietenkään silleen "pakko" ole mutta olisko se nyt edes reilua ja oikeudenmukaista itseäni kohtaan)?

Vai tuhoaako tuollainen "suostuminen" koko ongelman paranemisen jollain lailla? Tekeekö se siitä seksistä sitten jotenkin entistä ongelmamman?

Kauheintahan on, että mitä pidempään koko selibaatti jatkuu sen suurempi kynnys sen nirhaamiseen nousee. Eli tavallaan jos haluan toipua haluttomuudesta on harrastettava seksiä, mutta jos harrastaa seksiä kun ei haluta ei haluta entisestään. Ehheh.

Toistaiseksi luotan vain siihen, että niinkuin aina ennenkin, jokin sellainen intohimon hetki saapuu ja kaikki sujuu luonnostaan. Niin on aina käynyt, ehkä se vain parisuhteen ikääntyessä muuttuu harvemmaksi ja harvemmaksi tapahtumaksi. Voihan kökkö.



No sepä tästä ikävästä vaivastani. Ja kun tuossa nyt mainitsin nuo bentsot niin kerrotaanpa hektinen lääketilanteeni. Tramalit joko a) söin vappuna pois enkä muista, b) ovat jonkin laukun pohjalla, c) ovat jonkin kaapin perällä tai d) ovat vain hukkuneet. En muista syöneeni viimeisiä, mutta niitä ei ole missään pyörinyt. Aattona olivat kai mulla duunissa mukana. Tulin kyllä sieltä kotiin ennen kun mihkään bileilemään suuntasin. Sen koomin en ole nuita nähnyt, mutta en kyllä hirveän ahkerasti etsinytkään. :/ Puolikkaan löysin työhousujen taskusta ja sen söin tässä oisko ollu ma tai ti. Bentsoihin olen tiukassa koukussa ja toleranssit ihan perseellään. Eli annokset kasvaa ja päivittäin on tullut otettua. Tosin tossa mässyaikana olin kyllä joitain päiviä katkoilla, mutta eihän se mitään auta, elimistössä kun pysyvät viikkoja. Yritän kyllä irrottautua asap. Fak.

Sen sijaan viunatta on tullut nyt oltua, vautsi vau, tasan viikko tänään. Ja luulenpas että viikonloppukin sujuu rauhassa kun on tuo juoksu ja äitienpäivä. Pitääkin alkaa kaivelemaan mahdollisen terveellisiä kakkureseptejä esiin, kun varmaan sukujen kakkukoneelle (minulle) tulee taas tilausta. :) Pakotan sitten muutkin syömään ruisjauho- fruktoosi- kasvirasvapohjainen maitovalmiste -kaakkujani. Tsih.

Ja ei ole edelleenkää rahaa. Tarvisin kipeästi uuden sykemittarin viikonlopuksi. Ehkä käyn vielä Visaa vinguttamassa, vaikka varaa siis ei todellakaan olisi. Varsinkin kun työtilanne on tuo tollainen mikä on. Väsyttää. En jaksa enää jatkaa tätä pohdintaa.