7 leffaa ja 100 muuta ajanvietettä.

Laitoin mielenkiinnosta jokin aika sitten tuon kämäsen kävijälaskurin tänne. Tuo ei mitään koneen osoitteita tosiaan tunnista, vaan ainoastaan sivun latausten määrän, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Tähän mennessä kun olen sokeasti olettanut, ettei näitä tekstejä kukaan lue. Ja että sivua lataa joku whoever jostain whereever-landiasta ihan vaan vahingossa. Voipi ollakin, mutta joku muukin tätä lataa kuin minä aina postauksen jälkeen ulkoasua tarkastellessani!

Nojoo, asiaan. Kolmas lääkityspäivä meneillään. Ällö olo alkaa jo pikkuhiljaa väistyä. Nälkää tai ruokahalua ei juuri ole ollenkaan. Serotoniinistopparini vaikutus näihin syömisasioihin on vähän kaksipiippuinen juttu. Kaksi päivää on ollut tuolta osaltaan ns. minihelvettiä. Ei nälkää = en syö mitään = syön illalla kauheat kasat sokeria koska "en oo kuitenkaan syöny tänään mitään" ja koska olen onneton sokeririippuvuuden tapaorja. Toisaalta paino ei ole tuolla menettelyllä ollut moksiskaan, mutta hei haloo, jos jättäisin ne karkit pois oisin laihtunut, LAIHTUNUT, tai jos oisin niiden kalorien tilalla syönyt jotain oikeeta oisin hyväkuntosempi, kauniimpi, terveempi, suorituskykyisempi, jne. jne. Onneksi tärkeintä on se, etten liho.

Faktahan kuitenkin on, että ko pillereitä tyrkitään suurina annoksina myös esimerkiksi bulimikoille. Eli teoriassa näillä siis olisi mahdollista myös jollain tasolla kontrolloida ruokajuttuja. Tänään kun ällöys on väistymässä oon nyt lähtenyt liikenteeseen tällä mielellä. Syönyt vaikkei oo nälkä ja vaan sopivan vähän ja "hyviä" ruokia. (Tähän mennessä vadelmia ja rahkan, 2 kahvia, 2 valkuaista ja appelsiinin.) Näin kun sais nyt jatkumaan. Cheers.

Väsymys vaivaa silti yhä. Eilen nukuin yli puoleen päivään ja loppupäivä oli tuskaisa. Kaikin puolin kauhea olo. Silti sain ihan fine unta yöksi ja nousin vasta kymmenen pintaan. Herääminen on vaikeaa ja koko ajan voisi mennä nukkumaan. Ihan ok nyt saikulla, mutta entäs koulussa tai töissä? Ja jatkuuko tää ees? Googlen saloista olen nyt oppinut että pienet pillerini pääsääntöisesti aiheuttaisivat pidemmällä tähtäimellä unettomuutta. Sitä siis odotan riemulla ja koitan nauttia nykyisistä unenlahjoista. Uni on hieman samanlaista kuin pitkän bentsokauden jälkeen ekana yönä ilman bentsoja. Alkuun pyörii sängyssä ajatuksen muka kirkkaina, mutta yhtäkkiä whuum onkin jossain sumuisessa päänsärkyisessä unien ihmemaassa rämpimässä. Siellä on hyvä olla, mutta kun koittaa päästä pois pää onkin täynnä vaahtomuovia, suu ja huulet kuivina, silmien takana painetta ja vartalo turta. Herääminen on tuskaa. Siksi tänäänkin siis 2 kahvia aamusella elokuvan ääressä, vaikka teoriassa leikin lopettaneeni kahvinjuonnin.

Lopetin e-pillerit tänään. Jos niissä nyt vaikka olisi jotain syytä olotiloilleni. En tiiä. Mut en vaan piittais jotenkin syödä sekä niitä että jotain fakin mielialalääkitystä. Yhdessäkin vakilääkityksessä jo tarpeeksi. Saa nyt nähdä miten iho alkaa kukkia ja kuukautiskivut kaataa petiin ja tukka putoaa päästä ja niin edelleen. Koitan vaikka repiä jostain rahaa kosmetologille ja toisaalta se luonnollisesti säännöllisenä ja tuttuna kulkeva kuukautiskierto ovulaatiokipuineen ja muutoksineen on myös aina ollut mulle tosi "nautinnollinen" juttu omalla kierolla tavallaan.

Tänään on ollut tähän asti kohtuu hyvä päivä. Oon innostunut elokuvien katteluun, siivoiluun ja jopa muusikkiakin teki pitkästä aikaa ihan mieli kuunnella. Suunnittelen jo vähän varovasti tulevaisuutta. Tosin vain sairasloman loppuun asti. Huomisia luentoja puhumattakaan tulevista työvuoroista, tms. en uskalla edes sivuta. Ehkä sitten huomenna. Jospa tää nyt tästä alko tasottumaan.