Suhteellisuudesta lisää.

Haha. Pohdin tossa taannoin, että mun varmaan pitäisi erota miehestä tän blogin takia. Varmasti lukijat massoina vyöryisivät näyttöpäätteidensä ääreen seuraamaan mielummin mun sekoiluja ihmisten maailmassa miesten seassa kuin tällästä omaan ruoka- ja sairausnapaan tuijottelua. :) Mystistä kyllä oon silti näin pitkään Miehen kanssa viihtynyt ja ei loppu näy. Edellisissä suhteissa aina on lopulta päätynyt leikittelemään niillä eroajatuksilla kunnes ne on lopulta vahvistuneetkin niin paljon, että ero on tuntunut paljon kivemmalta ajatukselta kun mikään suhde. Kauaan sitten taas en koskaan ole sinkkuna viihtynytkään. Oon nykyisenkin miehen kanssa alusta asti odottanut millon ne eroajatukset saapuis, mutta eivät ole vieläkään todellisella tasolla ilmaantuneet. Siis vain sillä leikkifiiliksellä, jota ei kuitenkaan vaikka kuin radikaalisti koittaisi punnita aikoisi toteuttaa. Ainakaan nyt. (Voisko olla, että oltais tässä samassa tilanteessa todella vielä monen vuodenkin kuluttua? Uskomattoman tuntusta, mutta toisaalta, on tää tähänkin mennessä jo mun pisin suhteeni ikinä.)