Kaksisuuntainen?

No jopas jotakin. Ilmeisesti olen nyt saamassa tän muun suon lisäksi vielä uuden diagnoosileiman otsaani, tai oikeammin mieleeni. Lääkärisetä on suunnitellut varalleni seuraavaksi litium-lääkitystä. Mitähän vittua. Kokemuksia, mielipiteitä anyone? (Sikäli kun ketään kuuntelisin muuta kuin häiriintynyttä mieltäni, mutta saa sitä reaktionsa mun tietoon tuoda.)

Itse kun tällä hetkellä ajattelen, ettei tuollainen kaksisuuntaisuus pidä paikkaansa. Okei, on tietysti totta, että alle pari kuukautta sitten en kyennyt töissä käymään kun väsytti ja itketti ja ahdisti muka niiiiin hirveästi ja toisaalta parhaillani kasailen eteeni vaikka minkälaisia koitoksia, suunnitelmia ja vaihdan työtä ja miestä ja kasvatan visalaskua viimestä päivää aivan yltiöenergisenä. Mutta sehän olen silti vain minä! Mä oon spotaani. Ja aktiivinen ja vilkas ja ylikierroksilla. Siis aina silloin kun on ns. hyvä fiilis, eikä mitään potutusmasista. Ymmärrän toisaalta Hoitajan mielipiteen, että käyttäytymiseni ei ole normaalia. Samalla en kuitenkaan halua ajatella tai uskoa mahdollisuutta että mitään seuraavaa masennuskautta koskaan tulisi. Ja vielä lisäksi pieni siivu minusta ei tykkää tästä vauhdikkuudestani (jota siis hypomaniaksi nämä mun ammattilaiseni kutsuvat). Että kiva juu. Lisää lääkkeitä ja pää sekas. En kyllä haluais mikskään tunteettomaksi zombiksikaan millaan tableteilla. (Joo, olen taas lukenut aamupäivän netistä kaikkia mahdollisia litiumin haittavaikutuksia ja moitteita.) Onneksi asialla ei ilmeisesti tulla mitenkään kiirehtimään, vaan ensin katsellaan miten tasoitun edellisistä napeistani ja sitten vasta todenteolla aletaan miettiä tulevia.

Toinen Mies on i-h-a-n-a, vaikkakaan en sitä edes tahtoisi ääneen sanoa. Ei mun tyyppiä. Mutta ihana. Mies taas lähinnä ärsyttää. Mutta kuten Hoitajakin sanoi, en saisi nyt hätiköidä. Annan tilanteen kypsyä ja katson sitten. Toista Miestä tuskin näen vähään aikaan ja koulua ja töitäkin olisi. Yritän siis nyt arkisten askareiden parissa keskittyä vaan pohtimaan eroasiaa ja jotenkin työstämään sitä. Itkettänyt on / olisi, mutta pisaraakaan en ole / en ole saanut tiristettyä. Hm.