Kuntoilukausi.

Jos yksi todella uskomattoman hyvä puoli tästä kaikesta viime aikojen säädöstä on pakko sanoa, niin se on kyllä aivan hillitön juoksuinto. Oon ihan tosissaan villiintynyt nyt seuraavan tulevan maratonin treenaamiseen ja tehnyt kalenterin väliin ihan aidon oman harjoitusohjelmankin. Tuntuu yyberhyvältä. Kunto ehti sen verran tossa välilä ryypätessä ja tupakoidessa rapaantua, ja nyt sen sitten tunteekin suonissa vaan kohisten kohoavan taas ennalleen. Ja siitä tulevaisuudessa vielä ylikin. Tupakkia on jälellä ehkä noin 30 kipaletta ja niiden jälkeen olen ajatellut sitten palata takaisin suurinpiirtein nollatoleranssiin. Siis siten, etten itse osta, vaan korkeintaan illanvietossa pummin jos siltä tuntuu. Ja ihan siis tuon kunnonkohotuksen vuoksi. Paino nyt on luonnollisesti iloinen plussa joka liikkumisesta väistämättä seuraa. :) Enkä ole juuri liikaa syönytkään, melkein liian vähän urheilijaksi, mutta minkäs sitä tiikeri raidoilleen mahtaa. Tuntuu hyvältä syödä liian vähän. :/

Uusi Mies on poissa, eikä siis tavata. Hintsun oloisesti vastaa tekstareihinikaan. Realistisesti epäilen sen johtuvan vain miehisistä suhtautumistavoista tekstaamiseen, kun ei raukka keksi kirjoitettavaa, tms. mutta toisaalta myönnän kyllä että syynä voisi olla myös a) etten minä kiinnosta, b) että on joku toinen nainen, c) hän ei halua "vakiintua" liikaa. Mutta jotenkin a:ta en voi kuvitella todeksi (siis oonhan mä mä!), b:kin tuntuu vähän kaukaa haetulta tälle ikisinkulle (vaikka mistä sitä koskaan tietää), joten oletan yhdistelmäksi pelkän tekstausvastahankaisuuden EHKÄ yhdistettynä tuohon c:hen. Menikös mutkikkaaksi...

Uutta asuntoa odottelen valtaisalla innolla. Minä yksin, minun yksiössä, minun kamoinen, minä, jee. Toisaalta elo exänkin kanssa hoituu omalta osaltani kohtuuhyvin nyt. Pelkään vain että hänelle tulee irrottautumisongelmia. Mutta väistämätöntähän se on että niitä tulee, muutti erilleen sitten kuinka pian vaan. Mahd pian toivottavasti kuitenkin.

Uusi työ on ihana. Oon ihan koukussa. Harmi että raha-asiat sukkaa, pitäis oikeesti kiristää nyt kukkaroa, koska muuttaminen tunnetusti syö aina liikaa. Tarvin ainakin kahvinkeittimen, pöydän, tuoleja ja ehkä jonkin ison lipastonkin vielä. Voi räkä. Vaikka sisustaminen on kyllä ihanaa. Olis vaan rajattomat budjetit sitä varten. Mut ei, nyt kun on tää lamakin.