Ja rakkaita terveisiä Hoitajalta. (Jos ette huomanneet, niin olen luovuttanut hänelle oikeuden jo isoon alkukirjaimeenkin.) Kuulostaa jotenkin ivalliselta ja sarkastiselta puhua Hoitajasta, tai saan itse omista teksteistäni jotenkin tosi negatiivisen kuvan hänestä, mutta tähän väliin sitten lienee syytä korostaa ettei suinkaan. Hoitajalta sain tänäänkin ihan puhtaasti uusia objektiivisia ajatuksia elämästäni ja miten minut voi ulkopuolisena ymmärtää. Siitä en osaa sanoa, onko siitä hyötyä (lääkkeistä puhumattakaan...) mutta ihan kiinnostavaa se on.
Jos viime viikon ajattelunaiheeksi jäivät äiti ja lapsuus ja ne kaikki sairaalatoilailut sun muut, niin tällä viikolla esiin pyrkii varmaan sitten syöminen, syömättömyys ja kontrollintarve. Tai ainakin sain sen käsityksen nyt, että tuohon viimeiseen syömisongelmani kaikkineen liittynevät. Iik. En ihan ees malta odottaa mitä oivalluksia SSRI-aivoni keksivätkään tämän aiheen kimpussa lähitulevaisuudessa.
En tiedä onko jokin jälkeissivuvaikutus nyt lääkityksestä mutta tosissaan tuntuu välillä siltä että kehoni tekee yhtä ja aivoni toista. En ikäänkuin ole ihan selkeä yksittäinen kokonainen olento. Valveillaolon harhakuvat ovat väistyneet, mutta kummia unia olen kylläkin päässyt nyt näkemään. Toissaöisessä (tai tyyliin sinnepäin) unessani iso koira puri pienen ruskean chihuahuan katki vyötäröstä. :/ Uni häiritsikin sitten semisti koko loppupäivän, vaikka olin kyllä samana yönä nähnyt jotain batmanuntakin.
Aarg. Viinaa tekee mieli mutta ajatus siitä seuraavasta krapulasta on jotekin erityisen paljon hanurista tällä hetkellä. Krapulassa maailma on niin synkkä ja haluaisin pitää kiinni ajatuksestani että edistyn jotenkin jonnekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti