Terveissiä hoitsulta. Pitkästä aikaa. Ei siitä sen enempää kun oli silleen semi-ahdistava keissi tänään. Ei mitään menneisyyden ruotimisia, vaan ihan nykyhetken hektisyyden ja syömisten pyörittelyä. Voi olla että menee tovi tässä taas vatvoessa ja omaksuessa. Pitkään mennyt silleen "niin hyvin" ja eilen illalla olin ihan tatti, oisin voinut vaan vollotella sohvalla saikulta tuttuun tyyliin. Tänään taas hoitolasta pois kulkiessani meinasi keskellä manskua tulla tippa linssiin. Tai siis vähän tulikin, mutta sen sain pian loppumaan. Mikähän ihme purkaus keskustelujen päälle sekin oli...
Mut jesh, nyt on jo ens viikon lopulle ihan lääkärikin varauksessa, jopa ihan kunnon aika. Saan sitten ehkä tietää jotakin tulevaisuudestani, tms. Hoitaja on puhunut jostain sh-työryhmästä, mutta kuten yhdessä todettiin se ei ehkä oo ainakaan vielä mun juttu. Vaikka ongelmani myönnänkin, niin enpä tiedä olenko (ainakaan tälläsellä laihis-menestyksellä) valmis varsinaisesti itseni paranteluun esim. jonkun ravitsemusterapeutin kanssa... Oon ihan ällikällä lyöty kyllä vieläkin miten nopeasti se aika aina hoitajan kanssa menee! Ihan hujauksessa. Kai se on se, kun pääsee vain ja ainoastaan itsestään puhumaan... :D
Vauhti siis päällä ja töitä tiedossa mittaamattomasti. Dietti rullaa, paino tullut ihan kivasti ja rauhallista tasatahtia alaspäin. Kohtapa ehkä taas tohdin pistää sen tuohon sivupaneeliinkin näkyville. Tosin en tiedä uskallanko, koska se on sitten niin masentavaa katsella sitä jos vielä satun hieman joskus tästä repsuamaan. Mutta eip, sellasta ei ajatella, ei oo käymässä! Syön vaikka tuota Nutrilettia sitten vuoden päivät. Todellista turvaruokaa kyllä juu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti