Viiniä ja ysärislovareita.

Iltaapa taas.

Mielialat heilahtelee sinne tänne. Uuden duunipaikan työhöntulotarkastuksessa tänään tunsin oloni aivan sairaalaa vaille totaalikahjoksi. Valehtelin siis pokkana alkoholinkäytöstäni, tupakoinnistani, urheilullisuudestani ja mielenterveyshoidostani. Eikä sekään ollut vaikeaa. Tosin oon aina pitänytkin itteäni taidokkaana valehtelijana. Että pettäminenkin siis voi olla helppoa. Vaikka aina ennen sitä ajatteli, että miten oikeesti onnelliset pariskunnat vois pettää toisiaan, koska siitä jäisi heti kiinni. Kun ollaan kun paita ja peppu. Muttah. Kai sitä etäisyyttä sitten saa ja ottaa kun "tarve" vaatii. Hah. Pettämisentarve siiskö?

En halua jättää miestä. Haluaisin vielä panna sitä toista. Mutten tiedä uskallanko. Pelkään että rakastun tai teen sitten jotain muuta peruuttamatonta tai ylipäänsä inhottaa koko tilanne. Ja samalla ihastuttaa. Jotain tapahtuu! Eilen illalla vähän pohjustin tilannetta omalle miehelle. Kerroin, ettei musta enää tunnu "siltä", ja että suhteen tulevaisuus ahdistaa. Mutta toki kerroin, että puhutaan ja hoidetaan asiaa, jne. As if. No tänään tosin on hiukan tuntunut, että vois se yhteinen tulevaisuus vielä siintää tuolla jossain. En tiiä, mut ehkä. Eihän ne suhteet aina pettämiseen kaadu. Jotkut jatkaa yhdessä, vaikka toinen on pettänyt. Joku taas ei ees koskaan kerro, että on pettänyt, mutta oppii lopulta tavoille ja arvostaa kumppaniaan. Mä voisin sit lopulta toivottavasti kuulua noihin jälkimmäisiin.


Suunnitelma jotakuinkin tää: Voisin ensin hoitaa tän Toisen Miehen "pois kuvioista". Panna sitä muutamasti, pelittää tarpeekseni ja todeta lopulta ettei se vedä vertoja Miehelle. Koska ei vedä. Järki sen kertoo jo nyt, mutta kai mulla on jotain patoutuneita teini-iän sinkkutarpeita, kun haluan kokeilla, tms. Sitten jätän sen, mutta pidän kaverina ja palaan onnellisen uudestaan rakastuneena Miehen syliin. Miltäs kuulostais? Ottaen huomioon, että Toisen Miehen toisella kohtaamiskerralla huomasin siinä (ja sen kavereissa!) jos paljon paljon kaikkia ällöttäviä epäkohtia, joita en vois kuvitella hyväksyväni jos oikeesti jotenkin suhteutuisin sen kanssa. Plus että itse Toinen Mies on alalla joka mua ei kiinnosta pätkääkään, kannattaa väärää poliittista suuntaa, ei harjoita juuri musikaalista elämää ja nuuskaa (voi vee!). Toisaalta se on kohtuuhottis (toistaseksi tarkasteltuna) ja ns. rikas. Mut voi äly. Miksi vertailen, kun en aio ainakaan vaihtaa. Korkeintaan luopua Miehestä ja siirtyä viriilin sinkkuelämän pariin.

Voi pashka. Toisen Miehen piti soittaa tänään ja mun mennä niille, mut ei oo kuulunu. :( Miksi mä haluan että se soittaa? Voisko joku oikeesti kertoa. Onneks meen hoitajalla ylihuomenna. Aattelin kertoo sille kaiken. Ehkä se sanoo jonkun järkevän sanan.