Päivä.

Eli punnituspäivä. Tilanne -1,7.
33,2 to go vielä.

Muuton valmistusta.

Yh. Ekaksi tällanen negisjuttu. Oon taas tässä lomalla hurahtanu bentsoihin. Mutta tuntuu että muutto sujuu niin paljon jouhevammin kun on vähän sellasta "hyrinää" alla. Mutta aikanaan sekin kyllä stoppaa, että nou hätä. Nautitaan nyt sitten tästä tilasta ja lomasta niin kun vaan voi.

Vihreetä teetä lecolacilla kuluu kuppikaupalla, jee. Kahviakin oon alkanu pakollisen aamukupin juomaan. Muuten ruokavalio koostuu lähinnä maitorahka-raejuusto-marja-makeutusaine-sekoituksesta, salaateista ja välillä jostain valmiista kevyestä tottakai einesateriasta. Kun vaan sais ton alkoholikulutuksen sellaseks, että jois vaan niitä ihan vähäkalorisimpia, light-sidukoita, kuivaa valkkarii/skumppaa, vodkaa ja jos nyt hätä tulee niin punaviinikin menettelee. Ei mittään lonkeroita, drinksuja tai olutta.



Anakoru tuntuu oikeesti auttavan. On ihana ihailla sitä ja ihmetellä vaan tätä mun suurta itsekuria tällä hetkellä. Tiedän totta että heikkojakin hetkiä tulee, mutta nyt vaan tuntuu niin hyvältä. Onneks on nyt hetkeks noita bentsoja, että sillä saa buustattua tätä euforiaa myös ihkusti.

Muutosta alan olla vähän jo täpinöissää. Sain uuden kämpän tyhjäks tänään ja netti täällä pelittää. Kaikki huonekalut on vaan vielä vanhassa, samoin suurin osa esim. kirjahyllyn sisällöstä ja vaatteista. Mut pikkuhiljaa. Tänään lähen pakkailee vaatteet jätesäkkeihin, niin on sekin tehty. Tottakai myös roudaan paljain käsin julkisissa kulkuvälineissä tavaraa mukana niin paljon kun voin. No mut, activia auttaa.



Jänskättää toi huominen punnitusaamu. Pudonnut on, mut toivoisin tietysi ihan ihan-super-mega-yyber-paljon. Taitaa olla turha toivo, mut pikkuhiljaa.

Exä (siis se jota petin ja sitten jätin) otti yhteyttä kun haluis päivitellä kuulumisia. Jaiks. En tiiä viittinkö nähä sitä näis läskeis mut kai se on pakko kun haluan sen nähdä. Blaah.

Jos sais silt vaikka kameran lainaan, niin voisin ottaa kunnon before-after -kuvat tästä mun p35:sta. :)

Jee, olin saanu pitkästä aikaa kommentin! En ollu ennen osannu lisätä tota lukijalistaa, mut nyt etin niin osasin, eli siinä on olkaa hyvät.

Punnituspäivää odotellessa.

Haha, kaveri oli istunu kusiaispesään kännissä ja alkanu ihmetellä kun polttelee... Nyt on sit sellanen punane kuuma arse sillä. ;D

Loma alkoi, nyt aikaa keskittyä olennaiseen, kilojen karisteluun. Viikonloppu meni viinasesti, mutta inspistä löytyy kyllä. Jea. Oon niin kiitollinen tosta uudesta keskusteluyhteisöstä. lOVE.

Jees.

Ana-koru ranteeseen tänään. Löysin ilokseni kotoa just sopivan. Ei yhtään mun tyylinen, mut ainakin muistan sitä nyt tiirailla jos uhkaan sortua johonkin sopimattomaan.

Ylpeä oon, etten lähteny tänään rilluttelee mihkään.

Punnituspäivä on sitten keskiviikkoaamu. Tosin aattelin et väliaikatiedon voi kurkata joko lauantaina tai sunnuntaina kunhan ei oo tullu ryypättyä edellisenä iltana. Voi siis olla että huomenaamulla vaakailen, koska huomeniltana varmaankin tulee johonkin liikenteeseen lähdettyä. Voih, kuka keksis kalorittoman alkoholin?

P35.

Tässä nyt viime päivinä käynnistynyt mulla "projekti 35", mikä siis käytännössä tarkoittaa 35 kilon pudottamista uumaltani ja tavoiteaikatauluna olisi 13 kuukautta. Eli vuoden päästä syyskuun alussa olisin sitten (ensimmäisessä) tavoitepainossani. Huh. Kuulostaa ihan ylirankalta. Mutta kuten olen täälläkin jo aiemmin todennut: ei ne kilot missään yhdessä yössä kertyneetkään. Aikataulun mukaan siis vajaa kolme kiloa kuussa pitäisi KESKIMÄÄRIN tipauttaa. Luonnollisesti tietysti alkuun tahti on varmaankin rivakampi ja lopussa taas takkuaa. Suurimmat kompastuskivet ovat varmaan taas tuttuun takaan alkomahooli ja sokeri. Joku tuossa kommentissa kehotti karppaamaan kitukuurien sijaan ja siihenhän nää mun ruokavaliomuutokset onkin jo painottunut oikeastaan aina. Tai no niin kauan kun olen mitään ravintoarvojen päälle ymmärtänyt. Nyt vetäydyn ajoissa yöpuulle ja nautin viimeisistä työpäivistäni ennen starttaavaa lomaa.

Sataa.

Täällä tulee ukkosta. Aika kiva. Äsken pyöräilin kaverilta kotia kohti tossa sateessa. Aika freessiä. Koko etupuoli kroppaa kastu aika perusteellisesti. Huomenna on töitä niin en voinut viipyä pidempään, vaikka kivaa oli muuten. Toi alkoholi vaan on vihollinen. Muutenkin ois menny tänään niin hyvin, mutta kumosin sitten about puoltoista pulloa viiniä ja siiderin. Plääh.

Muuten tässä nyt ei oo sen kummempaa kerrottavaa. Työpäivä oli päivällä tänäänkin, ihan olin liekeissä siellä taas. Vanhassa paikassa siis olin, missä oon roikkunu kirjoilla ja tehnyt tällasii hätävuoroja jos joku on sairas, tms. Huomenna sitten siis oikeeseen työpaikkaan taas.

Tässä illalla oli puhetta noista neitsyydenmenetyksistä ja viemisistä. Itse oon ainakin ihan virallisesti vienyt kaksi kappaletta mokomia. Itseltäni siis viety yksi. ;D
Ensimmäinen omistani oli ensimmäinen kunnon poikaystäväni ja toinen täysin randomtuttavuus, joka oli siis jo 22-vuotias tämän tapahtuessa. En tiedä miten se on mahdollista, mutta enää en usko 24-vuotiaan neitsyenkään olevan täysin mahdoton. Jee. Lisäksi jouduin vielä tuttavapariskunnan suhdeongelmien välittäjäksi, joten iltä oli melko draamantäyteinen.

Haha. Kaverini on lihonut viime aikoin melkoisesti, ja alkaa jo lähennellä mun mittasuhteita. Ja selluliittiä sillä on rutkasti enemmän kuin mulla. Juhlapäivä!

AARG.

Ensialkuun tähän vähän vanhojen asioiden päivitystä.

Kevään lääkkeidenvaihdossa sairaalassa sain viimein virallisen diagnoosini, eli bibolaari tyyppiä II. Siihen syön siis yhä ketiapiinia 300mg päivässä, melatoniinia välillä iltaisin.

Äiti juopottelee edelleen kaikenmaailman hoitojaksoistaan huolimatta. Tosin ihan viimeisimmät pari viikkoa on suht koht pysynyt erossa. Osittain laihdutusinnon ansiosta ja sitten sen, että vietti reilun viikon omalla äidillään "kesälomalla". Veli on ihan ok ja normaali nykyään, ei koske pilveen.

Molemmat "tuntemistanne" existä seurustelevat yhä samojen tyyppien kanssa. Kumpaakaan en ole aikoihin tavannut, ja myöhempää tulen tuskin enää tapaamaankaan. Muihin hoitoihin en juuri ole pitänyt yhteyttä.

Oli varmaan vielä jotakin, mutta en nyt muista. Eli siis uudempiin aiheisiin.

Töitä olen viimepäivät ennen tulevan loman alkua paiskinut kuin pieni porsas. Eli ihan hiessä tässä helteessä. Onnistuin jopa vähän rikkomaan oikean ranteenikin, mutta en niin pahasti että se tahtia haittaisi. Ei enää pitkään jäljellä niin pääsen lomailun pariin toteuttamaan itseäni. Mikä vähän kyllä hirvittää, sillä edessä on mm. lenkkeilyn aloittaminen ja muutto. Lisäjännitystä tuo vielä alkoholisoitumiseni... Kesä ei todellakaan tähän mennessä ole sujunut kuivin suin ja en oikein usko että vapailu edesauttaisi asiaa.

Tänään törmäsin töissä entiseen koulukaveriin / hoitoon (ajoilta ennen blogia). Tai korjaus: EN onneksi törmännyt, sillä huomasin hänet hyvissä ajoin ja parin varmistavan vilkaisun jälkeen, todettuani hänet häneksi, piilouduin sniikisti. Tyyppi on mut nähnyt viimeksi varmaan puolitoista vuotta sitten, joten en ikimaailmassa toivoisi juuri hänen näkevän kaikkia läskejäni. Onneksi ei siis nähnyt. Mutta melkoista sydämenpamppailua koin loppuillan töissä ja valuessani keskustan läpi kotia kohti.

Muuta töissä tapahtunutta: Seksipuheet. Varmaankin jostakin miehisestä pörhistelyntarpeesta johtuen ovat pari työpaikkamme mieshenkilöä intoutuneet kehuskelemaan kesäisillä valloituksillaan viime aikoina. Hyvin avoimesti myöskin ryhtyneet flirttailemaan kaikenmaailman arvoisiksi näkemilleen naisille. Vaikka en kumpaankaan heistä vetoa tunne (vaikkakin olen molemmista nähnyt härskejä unia) on tämä nyt päässyt buustaamaan seksuaalista itsetietoisuuttani jossakin määrin. Varmasti ei kumpikaan näkisi nykyistä ruhoani flirttailun saati sitten syvemmän toiminnan arvoisena. Perkele.

Johtopäätös - kaksi uutta hyvää syytä laihtua:
1. Törmääminen vanhoihin (noh, miksei uusiinkin) hoitoihin.
2. Miespuolisten työkavereiden huomaaminen mut naisena.

Hmm. Piti kirjoittaa paljon tänään, mutta jutut loppuivatkin kesken. Ei kun kauneusunille odottamaan huomista työpäivää.

Kuuma kesä kesä kuuma.

Aight...
Eipä ole mun superdietti (ylläriylläri) edistynyt ihan suunnitelmien mukaan... Mutta, rehellisyyden nimissä jotain edistystä on sentään päässyt tapahtumaan.
Ensinnäkin löysin netistä kotimaisen sh-keskustelupalstan entisen suljetun Lasiluurangon tilalle, ja rekkasin toki sinne päivän pari tutkiskeltuani paikkaa. Sieltä olen nyt saanut edes vähän henkistä inspiraatiota ja ehkä jopa ihan käytännön hyötyäkin. Onneksi on tuollainen paikka, koska Lasiluurangon kadottua olen sellaista kipeästi kaivannut. Blogi kun on vähän yksipuolinen inspiksenlähde.
Toiseksi taas olen alkanut vihdoin viimein ja suureksi helpotukseksi kiinnostua liikkumisesta! On tätä odotettukin. Kaukana ovat ne superihanat ajat jolloin (en kyllä painoltani ollut ihan ihannekunnossa) pitkät juoksumatkat ja salitreenit toivat puhtia ja iloa arkeen. Viimeisen, ee, ehkä vuoden ajan en ole liikkunut about ollenkaan. Jos nyt satunnaisia baaritanssi-iltoja ja kävelyitä ei lasketa. Duunikin kun on pari vuotta ollut fyysisesti huomattavasti letkeämpää kuin aiemmin. Voi että, sitäkin raskautta melkein kaipaan. Melkein.

Uusi keskustelupalsta on karvas muistutus siitä, miten olen joskus ollut Samanlainen. Miltei alipainon rajoilla ja silti ahkera laihduttaja. Ja myös siis urheilija. Katsellut vähänkään hoikkaa paksumpia ihmisiä ajatellen että he ovat epäonnistujia. Mikäs minä sitten nyt olen? Pidänkö itseäni epäonnistuneena? Kyllä ja ei. Sisäinen laihaminä huutaa jatkuvalla syötöllä epäonnistumista, mutta toisaalta viimeinen vuoteni on myös ollut kova paikka henkisesti. Olen myös onnistuja, koska olen siitä selvinnyt voittajana. Maksumieheksi on ikävä kyllä joutunut fyysinen puoli. Eli koska nyt on kaikki kunnossa, on aika palata taas eheäksi henkinen-fyysinen -onnistuja kokonaisuudeksi. (Hahha, hei hyvä suomenkieli.)

Miesrintamallakaan ei viimeisen vuoden aikana ole satunnaisia sekoiluja lukuunottamatta tapahtunut niin yhtään mitään. Mutta oikeastaanpa se ei edes haittaa. Toki sitä välillä kaipaa (esim. herkkiä leffoja katsellessa) sitä läheisyyttä jonkun spesiaalin kanssa, mutta suurimmalta osalta aikaa ei. Luulen että tuokin on ollut osa tätä itsensä-kokoilu-projektiani. Plus että eipä tällaisena urpo-läski-juoppo-työnarkki-mainitsinkojoläski-rakoperseenä miehelään tekisi mieli mennäkään.

Jees. Toiset tekee uudenvuodenlupauksia, minäpä teen puolenvuodenlupauksen näin kuukautta jäljessä. Ainakin pian alkavan lomani ajan keskityn täysillä itseeni ja fyysiseen hyvinvointiini, sekä ehkä jopa yritän keskittyä blogiinkin enemmän. Wou.

Nyt ne ylikilot kuriin!

Dieettiä takana kolme päivää. Ekat kaksi sujui loistavasti, alle 1000 kilokalorin päivätahtia. Kolmantena sitten repsahdin eli päivän saldoksi jäi Nutrilett pirtelö 200 kcal, Carrolssin clubburgerateria, eli mitähän siitä tulis... Ja sitten vielä illalla kohtalaisesti alkoholia ja muutama leipä. Mutta sovitaanpa että tuo oli mässäilypäivä ja että tänään taas uusin voimin kohti tavoitteita.

Nykytilanne on siis se että ylipainoa on noin 8,5 kiloa ja tavoitteena saada ne pois syyskuun alkuun mennessä tai vähintäänkin syyskuun aikana. Noita ryyppäjäisiä kun ilmeisemmin on tiedossa tässä ja elokuussa on vielä lomakin. Tosin olen todennut vapaapäivinä laihdutuksen paljon helpommaksi kuin mitä töissä. Suurin motivaattorini tässä nyt on miehet, tai lähinnä ehkä yksi tietty mies. On alkanut suhtautua mukavan lämpimästi ja kiinnostusta ehkä riittäisi munkin puolelta. MUTTA EI TÄLLAISENA VALAANA.

Noniin, nyt suuntaan kauppaan ostamaan kaikkea ehdotonta laihdutusruokaa! Onneks on kesä, pysyy fiiliksetkin niin korkeella! (Läskeistä huolimatta.)

Summer wine!

Joopajoo. Eilen puhuin kaverin kanssa miten uskomatonta on, että on kesä. Vastahan nauroin kesäkuulle sovitun lääkäritapaamisen olevan vielä ikuisuuden päässä. Pääsykokeeseenkin piti olla lukuaikaa vielä vaikka kuinka ruhtinaallisesti. Puhumattakaan siitä että joku juhannus kolkuttelee jo ovella. Ounnou. Olen siis jo niin vanha että aika kuluu liian nopeasti. Ih, hyvin muistan ne ajat penskana kun ainoa vaihtoehto oli möyriä lattialla vanhempien edessä mölisten "eioomitääntekemistäeioomitääntekemistä...". Minne se fiilis on kadonnut? (Vaikka jos totta puhutaan, on tässä pääsykokeen jälkeisinä päivinä välillä tuntunut melkein samalta. Netti ei kiinnosta kun siellä on kökkinyt jo tunteja, ei ole hyviä kirjoja lukematta, kirjastoon on liian pitkä matka tai se on kiinni, sama juttu leffojen kanssa ja telkkariakin on tullut tuijotettua pieni ikuisuus. Ainoat vaihtoehdot on käytännössä syöminen, juominen, tupakoiminen ja kavereiden kanssa hengailu. Mutta nekin yleensä vaativat jotain: valmisteluja. Plääh.)

Ainiin ja miten niin se nutrausdieetti? No, meni pyöreät viikonpäivät ennenkuin sain aikaiseksi marssia ostoksille ja ostaa itse dieettitarpeet. Nyt on jääkaapissa koskemattomat kuusi Nutrilett ja Naturdiet tetraa. Syönyt tämän viikon aikana olen siis aika vaihdellen. Hyviä ja huonoja päiviä. Mutta jostain juhannuskunnosta en tosiaan enää haaveile. Jos edes syys-.

Mikähän siinä muuten on, että aina kun nykyään nukun päiväunia näen jostain syystä seksiunia? Ei se nyt mitenkään haittaa, mutta miksi se tapahtuu päivällä. Yöuniin nämä näkymät eivät jostain syystä ole eksyneet.

Nojoo, nyt lopetan ja yritän mönkiä kauppaan tuohon sadan metrin päähän. Täytyyhän sitä olla tekemistä (syömistä) sitten kun tulee tylsää (on istunut koneella 12 tuntia). Jospa sitä huomenna vaikka repäisisi ja kävisi lenkillä. Kävellen sentään, on vähän juoksukunto kadoksissa, todettu on.

Huomenna

Jes. Huomenna alkaa sitten kunnon nutraus. Ei tosin millään paketeilla vaan päätin kokeilla valmisjuomilla ja patukoilla jos tulee tarve pureskella. Paino tällä hetkellä varmaan jotain 84-83. Tavoitteena siis vähintään 60 sitten joskus. Liikunnan otan mukaan heti kun pääsen normaalipainon rajoihin.

Kilpikonnat jäävät sulle sinunhan ne on.

No tänne saavun taas kirjoittelemaan uuden ahkeruudenpuuskan siivittämänä, vaikka ei juuri mitään tähdellistä asiaa olekaan. :)
Matkoilla olin tässä välissä pari päivää ja tänään oli sitten tulevien opiskelujen kannalta melko tärkeä päivä.
Ruokapuoli heittää ihan häränpyllyä, miten se vyön kiristäminen näin pitkän tauon jälkeen voikin olla niin suuren työn takana? Jostain tarvitsisin nyt oikein kunnon buusti-inspiraation. Pitäiskö kokeilla sitä punasta rannekorua taas vaihteeksi? Nutraus tuntuu vähän turhalta, maksaa paljon ja jos inspistä on niin se on entistä turhempaa. Ja se tuskin mitään suurempaa inspiraatiota saisi käynnistymäänkään.
No tästäpä tuli nyt vaan tylsä pikapostaus, koska ei oikeastaan sen suurempaa asiaa ole. :/

Spice up your life.

Noniin. Koska ei hienoja aiheita vielä ole kommenttikasoittain jaettu, päätinkin tähän väliin koota kaikki lääkkeet mitä olen syönyt. Tosin sitä ennen tarina tältä päivältä. Jäin nimittäin näpistyksestä kiinni. Olin kierrellyt eri putiikkeja ees taas ja hihaan tarttunut kaikkea pientä mukavaa. Viimeisessä paikassa vartijat ottivat kiinni ja pääsin jopa poliisiasialle. Hieman tuli päiväsakkoa ei sen kummempaa. Ei kaduta, eniten vituttaa tuo sakko, kun muutenkin on rahat tiukilla. Tosin se lohduttaa hieman, että olen aiva takuuvarmasti elämäni aikana pöllinyt paaaaljon suuremman kuin tuon sakkohomman edestä. Kaiken huippu vielä oli, että päästyäni kyttikseltä kiersin samantien uudestään pöllimiskauppani ja vein uudet tavarat poliisien takavarikoimien tilalle. Että silleen.

Reseptittömiä lääkkeitä käytän lähinnä särkylääkkeinä. Mukaan mahtuu kuitenkin myös pahoinvointilääkkeet jos on matkoja tiedossa. Laihdutusaikana Levolac kuuluu myös teen sekaan.

Samantekeviä lääkkeitä, mutta reseptillä olen sitten syönyt muunmuassa allergiaan (tabletti, silmätipat, nenäsumute) ja astmaan (avaava Ventoline ja hoitava kortisonisumute, nimeä en muista). Sekalaisiin sitkeisiin flunssiin on tullut lyhyitä antibioottikuureja. Pidemmän kuurin akneen Apocyclinillä eli tetrasykliinillä olen ottanut kahteen kertaan. Myös särkylääkkeitä olen syönyt menkkakipuihin respalla, eli Clotamia. E-pillereitä olen käyttänyt neljää eri merkkiä, eli aikajärjestyksessä Mercilonia, Minuletia, Cilestia ja Diane novaa.

Masennuslääkkeistä ihan alkuu Cipramilia, myöhennun muiden lääkkeiden ohella Cipralexia. Psyykelääkitys tuon ssri:n jälkeen alkoi ketiapiinilla (Seroquel, Ketipinor) ja vaihtui myöhemmin Risperdaliin ja valproaatti Deprakineen. Niiden jälkeen vaihdettiin Litiumiin ja siitä Leponexiin, josta taas ketiapiiniin. Bentsoista omalla respalla olen syönyt Oxaminia ja Tenoxia. Muuta kautta tuttuja mömmöjä taas ovat ainakin Stesolid, Anafranil, Opamox, Zopinox ja Tramal.

Toivottavasti ei jäänyt puuttumaan mitään! :)

And meanwhile you know I never cry.

Uskoin pitkään, että tästä on tulossa jäähyväispostaus. Sitten luin kaikki vanhemmat tekstit ja totesin niissä sittenkin olevan jotakin yhtenäistä järkeä. Olen alkanu pitää tai ajatuksissa on alkaa pitää varsinaista omaa blogia vailla aivan salaisimpia ja syvempiä paljastuksia ja ihan siis epäanonyyminä. Mutta siitä varmaan lisää vielä myöhemmin.

Nyt pikaiset päivitykset olennaisimpien osa-alueiden kohdalta...

Kuten jo toukokuun pikapostauksessa mainitsin olin taas lääkevaihdoksessa sairaalassa, ja nyt elän jälleen tutun ketiapiinin voimin. Ja lääkityksen osalta ihan hyvin menee, tosin e-pillereiden lopetusta olen taas alkanut harkita. Suhtautuminen sairaalahoitoon on muuttunut huomattavasti. Nykyään se on turvallinen pakopaikka, eli jos sellaista vielä joskus tulen kaipaamaan, niin en ainakaan sairaalapelolla pilaa tulevaisuuttani. Nykyinen hoito on kunnallisen puolen avohoitoa, eli pääsääntöisesti tapaan Hoitajaa säännöllisesti ja välillä yhteisissä hoitokokouksissa myös Lääkäriä. Melatoniin on ketiapiinin tukena nukkumiseen. Bentsoja vedän erittäin harvoin, mutta tolet on nousseet ihan hurjiksi.

Tuolla menneisyydessä mukana pyörinyt "Uusi mies" on nyt lopullisesti pois kuvioista. Tapasin häntä vielä muutaman kerran ja mukavaa oli, mutta lopetuksen aiheutti lopulta hänen muuttonsa kauas täältä omilta huudeiltani. Vaikka kävin uutta kämppää katsastamassa, niin totesimme välimatkan liian vaativaksi. Vaikka muuten ehkä kiinnostusta molemminpuolin olisi kenties ollut.

Muuten suhde-elämä on matanut hiljaa. Pari sekoilua on ollut ja exät pyörivät yhä uusiensa kanssa.

Kotonani on remontti joten joudun kesän asumaan sukulaisten nurkissa. Ihan mukavasti mennyt kuitenkin. On jopa ollut kivaa palata lapsuudenmaisemiin, sillä moni vanha kaverikin täällä vielä pyörii.

Lääkkeistä ja liikkumattomuudesta johtuva lihominen on venynyt ihan äärimmäisiin mittoihin, eli huippupainoni ikinä on tällä hetkellä ja huimat 82 kiloa. Eli siinä on jopa ylipainoa 8 kiloa. Kauheaa verrata noihin laihdutusyrityksiin menneisyydessä kun on ollut 3 kiloa väliä alipainon rajalle. Nojoo, tästä ei siis suunta voi olla kuin ylöspäin. Tupakoin yhä, mutta laihdutuksen ohessa aion kyllä sen lopettaa seinään ja mitä pikemmin sen parempi. Viina ei tuppaa enää nousemaan päähän niissä määrissä mitä sitä jaksan yhteen syssyyn vetäistä. Eli senkin käyttöä voisi aktiivisesti pyrkiä minimalisoimaan. Ainakin kaikkea turhaa arkiryypiskelyä. Eli dieetti ja terveet elämäntavat taas kunniaan!

Koulun suhteen mulla uusia suuria suunnitelmia, saa nähdä miten niissä käy. Inhoan myöhemmin enemmän jos tarpeen. Duuni sujuu loistavasti, enemmänkin sitä tosin saisi olla.


Noniin, nyt kiitos kommenttia siitä oliko järkeä tai kivaa että päätin pitää ko blogini hengissä? Ja lisäksi jos avaan laajemmin elämääni käsittelevän blogin olisiko kiinnostusta lukea sitä? Ja mieluusti otan myös mahdollisia postausaiheideoita vastaan. :)

Hyvää kesänalkua kaikille!

Pitkästä aikaa taas.

Jonkun aikaa olin sairaalassa lääkkeiden vaihdossa ja nyt ihan mukavat fiilikset. Jos ei oteta lukuun tota ylimäärästä reilua 20 kiloa vyötäröllä. Fuk. Koitan olla aktiivisempi tulevaisuudessa. :)

Taas.

Ohhoh. Onpa mulla ollu taukoa. Tällä välillä ehtinyt tapahtuakin.

Molemmat exät seurustelee jo uusien heilojen kera. Itse pakerran sinkkuna.

Mutta pääaiheeseen. Joko lääkkeistä tai huonosta itsekurista tai sairaalajaksoista johtuen painoa on tullut niin helvetisti, että nyt alkaa se dieetti. Aamen. Raportoin tuloksista.

Ohoh.

Marraskuu hurahtikin vailla mitään merkintöjä. Nyt palasin ja aiheena pitkästä aikaa laihdutus!

Sairaalaolot saivat mut meinaan paisumaan yltiöpäisiin mittoihin. En siis ole koskaan painanut näin paljoa kuin nyt. Joten... Tänään alkoi taas nutraus tutulla Nutrilett 5 day pakilla. Jepjep. Hankala tietysti tollanen kesken pikkujoulukauden, mutta yritän kovasti sovittaa sen kaikkiin niihin päiviin kun ei mässäilyä ole tiedossa. Ja ottaa toki mässäilytkin mahdollisimman kepeästi. :)

Tämä on syksy.

Terveisiä edelleen sairaalahoidosta! Onneksi on kotiutuminen jo mielessä ja aikataulukin suht selvillä. Lääkkeet ovat vaihtuneet lähinnä kahteen lajiin, ensimmäisenä Leponex illalla ja toisena Cipralex (?) aamulla. Kokemuksia anyone?

Hirvittävintä on ollut todeta kuinka tällä lääkityksellä alkoholin suurkäyttöä ei todellakaan suositella. Koin sen pelottavana viime viikonloppuna, kun melkein hukkasin lompakkoni, hukkasin huivini ja hanskani, ja leimauduin julkisessa liikenteessä varmaan nistiksi ja seikkailin keskellä yötä en-edes-tiedä-missä. Nyt olen vannonut ottavani ihan iisisti juopottelun suhteen, sen verran säikähdin viime kertaista.

Entiseen bestikseen sain välit onneksi kuntoon. Exä-exään en ole tuon ihastuspaljastuksen ollut yhteydessä. Tässäpä pikaiset päivitykset. Syömistä olen ehkä vähän saanut jo kontrolliin, johtuen kotilomista ruuattomassa kodissa.

Terveisiä pöpilästä.

Jälleen on jäänyt päivittely vähiin, koska sairaalahoito jatkuu. Eilen varastin äidiltä bentsoja että jaksaisin sairaalaa paremmin. Yksi jaksamiseen liittyvä seikka on se, että exäni, jonka haluan takaisin, on ihastunut. Muttei tietenkään minuun. Nyt siis aika syvissä vesissä liikun. Onneksi en sentään jaksa itkeä moista enää, perjantai kului jo siihen.

Hourula.

Pahoittelut, en oo päivitelly, mutta oon ollu pienen ikuisuuden mielenterveyshuollossa, hullujen hueneella. :/